Ompelukerho, osa2

Keväällä startannut ompelukerho kokoontui taas eilen. Osanottajia ei ollut montaa, mutta toisin kuin viimeksi, tällä kertaa myös oikeasti teimme käsitöitä. Ja herkuttelimme. Ehkä vähän enemmän tuota jälkimmäistä...

Tarjolla oli halloumisalaattia,

paitsi että ne halloumit puuttuvat kuvasta.

Ne voi vaikka kuvitella...

Ja pöytähopeitakin kiillotettiin vieraita varten!

Päivällä olin saanut vinkin tällaisista Linkosuon maustetuista ruisnapeista. Nämä olivat makua "Chili&Lemon". Maistuivat erinomaisesti hummuksen ja tonnikalatahnan kanssa.

Hapankorppukin on muuten herkkua levitteiden kanssa.

Jälkkäriä unohtamatta:

jätskiä, marenkia, suklaakeksiä ja -kastiketta.

Mmmm!

Samalla pidettiin lehtivaihtarit.

Itselläni oli ainakin ziljoonaa vanhaa Kotivinkkiä tms.

Ja ihan oikeasti myös teimme käsitöitä!

Tässä valmistuu huivin Salomonin risteistä.

Eiku siis Samuelin solmuista!

Mittanauha avuksi, kun Puutarhan sadosta

alkoi muotoutumaan uusi päällinen silityslaudalle.

Ja kaiken tämän ohella tietysti höpisimme tyttöjen juttuja, nautimme pari lasia viiniä, kuuntelimme musiikkia, ihmettelimme elämää&ihmisiä ja poltimme kynttilöitä - u know what I mean girls.

Härlig!

Sain myös rumsteerauskohtauksen ja paikkaa vaihtoivat nojatuoli ja telkku. Kirjahyllyäkin vähän uudelleen asettelin, jotta esille pääsi jo monta vuotta kaapissa nököttänyt nuottiteline. Olkoon se nyt taas tuossa vieressä inspiroimassa - tiedä vaikka syksyn aikana syntyisi laulu. Ü

melkein-hummus

Kikhernetahna

purkki kikherneitä

n. 1dl öljyä

sitruunamehua

valkosipulin kynsi

suolaa

(tahini-tahnaa)

Kaikki nämä tehosekoittimeen ja surraamaan. Itse en laittanut tahinia, joka kuuluu alkuperäiseen hummukseen, mutta erittäin hyvää tuli silti. Valkosipulia laitoin reilun ison kynnen, ja lopputulos olikin minusta liian valkosipulinen. Ehkä yksi pieni kynsi riittää tai jopa puolikas.

Ihastuin hummukseen viimeistäänkin nyt Espanjassa. Olen nyt niin inspiroitunut kikherneistä, että seuraavaksi voisin kokeilla vaikkapa falafelin tekoa. Entäs, jos kokeilisikin kasvattaa kikherneistä ituja tai versoja?! Hmmm...

Ajatukset juoksevat kuin vesi rännissä konsanaan..

Aina ei vain onnistu!

Tiedättekö kun on niitä päiviä, jolloin pitäisi vaan ymmärtää itsekin pitää näpit erossa kaikesta! Päiviä, jolloin kaikki mihin kosket... lentää lattialle. Ü Tässä siis tarina eräästä syksyisestä illasta Haagassa. En aio aloittaa sillä, että tätä ennen keittiön matolle oli jo päätynyt osa ruuasta sekä pari desilitraa vichyä. Tyydyn vain toteamaan, että siinä tilanteessa minun olisi pitänyt luovuttaa illalta. Helppo näin jälkikäteen sanoa.

Joka tapauksessa, pyysin ystävää kylään perjantai-illaksi. Ostin kaupasta juustoja ja vihanneksia dipattavaksi, eli melkein terveysruokaa. Ajattelin, että nyt olisi oiva tilaisuus kokeilla tehdä niitä herkullisen näköisiä keksejä, joista ihana Marie postasi muutama hetki sitten. Kuinka ollakaan, ensin ystäväni perui tulonsa alkavan flunssan takia. (Hitsin flunssat, sekoittavat aina ihmisten elämää...) Päätin leipoa silti, jotta saisin jotakin tekemistä syksyiselle perjantai-illalle.

Noin, resepti esiin ja ainekset kulhoon, hieman vaivausta... Mutta jostain syystä taikina tuntui kovin löysältä. Lisäsin jauhoja, melko reippaastikin, mutta edelleen taikina pysyi löysänä. (Marie: jos luet tämän, niin kerro pliiiis millaista taikinan kuuluu olla.) Siinä vaiheessa koko homma alkoi tosissaan sapettamaan, kun huomasin että alustan ja kaulimen lisäksi sitkeässä taikinassa olivat myös kädet ja siemenpurkit. Rohkeasti halusin kuitenkin leipoa loppuun asti, kun taikinaakin oli vielä puolet jäljellä. Itku meinasi päästä viimeistään siinä vaiheessa, kun käännellessä ensimmäisen pellin keksejä koko pellillinen humpsahti uunin pohjalle. Hups vaan!

Toisen satsin kanssa onnistuin jo vähän paremmin. Kaulin taikinasta ohuen pohjan, jonka siirsin kaulimen avulla pellille. Päälle siemeniä ja rosmariinia, ja vielä hieman kaulimista niin tarttuivat paremmin kiinni. Kääntäminenkin onnistui jo paremmin tällä kertaa! Ü Keksit kypsyivätkin ihan mukavasti - heti sen jälkeen, kun olin muistanut kääntää kiertoilmatuulettimen takaisin päälle. Lopputulos: ihan hyvän makuisia keksejä, joskaan ei kovin kauniita. (Korostan vielä, että vika oli kyllä leipurissa eikä reseptissä. Kannattaa lukea Marien blogia, kuvat&reseptit ovat inspiroivia ja ihania!)

Ja juustoa päälle!

Sinihomari on tässä vain rekvisiittana...

Melbournen Mirjami muistaakseni kokeili joskus jotakin tällaista:

brietä ja sweet chiliä saucea päälle. Interesting!

Lopuksi totesin ansainneeni urakasta siiderin,

kuohuviinilasista tietenkin!

Tänään jo naurattaa koko eilinen sähellykseni, mutta eilen ei juuri hymyilyttänyt. Aion uhmata kohtaloani ja ryhtyä taas keittiöhommiin&piirakan tekoon, tulossa on nimittäin vieraita. Yksi iso ja yksi pieni - molemmat niin kovin tervetulleita!

Tapastelua

Koska koko kesä on mennyt reissatessa, en ole ehtinyt ruokaa tekemään kotona juuri ollenkaan. Siksi olikin ihan huippua päästä viikonloppuna kokkailemaan! Kävi vain siinä mielessä perinteisesti, että valokuvat jäivät taas ottamatta... Mutta tässä kuitenkin kirjallisesti terveisiä Espanjasta. Ü

Granadan alueella tapakset tulevat ilmaiseksi juomien mukana, erinomaista! Juomat maksetaan vasta lähtiessä, mikä tuntuu näin suomalaisena melko erikoiselta... Täytyy siis itse muistaa, mitä ja kuinka paljon on juonut. Vinkki: älä pidä rahoja valmiina kädessä tilatessa, ellei kielitaitosi riitä muuhunkin kuin juoman tilaamiseen. Ps. englanti todennäköisesti ei riitä...Ü Sekin on uskomatonta, että tapakset ovat erilaiset jokaisella juomakierroksella. On ne vaan melko hyviä muistamaan nuo espanjalaiset!

*Tinto de verano - kesäjuoma

Olen tällä ohjeella tehnyt juomaa ennenkin ja luullut sen olevan sangriaa. Sangriaan tulee kuitenkin lisäksi brandyä ja hedelmiä. "Kesäviini" sopii hyvin tapasten kanssa sekä mainiosti kuuman hellepäivän viilentäjäksi.

1 plo punaviintä (halvin käy, tässä ei nyt maistella viinin vivahteita)
1/2 l spriteä (tai sitruunavichy -> tinto de verano blanco/classico)
appelsiini/sitruuna viipaloituna, jäitä

*Ensala di rusa

eli venäläinen salaatti. Tämä oli mun lempparitapas! Ja mahtavinta oli huomata, että itsetehtynäkin se oli aivan yhtä hyvää.

5-6 keskikokoista uutta perunaa
2 salottisipulia 1 purkki tonnikalaa 2 keitettyä munaa 1/2 purkkiä kermaviiliä 1/2 dl majoneesia herneitä, porkkanaa, paprikaa tms.
mausteita

Keitä perunat reilusti kypsiksi. Keitä perunoita reilusti, niin ylijääneistä voi seuraavana aamuna tehdä tortilla de patatas - perunamunakkaan. Muussaa jäähtyneet perunat haarukalla ja sotke mukaan muut ainekset, as simple as that! Espanjassa tämä välillä muistutti perunamuussiin tehtyä sekoitusta, mutta karkeampikin rakenne on kiva. Välillä se tarjottiin myös ilman tonnikalaa. Näyttää melko erikoiselta, mutta jokin taika tässä yhdistelmässä on!

*Muita tapaksia

Bocherones: fritatut pikkukalat, vähän kuin muikut
Migas: vehnäjauhoja, rasvaa ja valkosipulia paistettuna seokseksi
Carne con tomate: lihaa tomaattikastikkeessa

- ja paljon tietysti kalaa, katkarapuja, mustekalaa jne!

Maistuvia tapas-hetkiä mis amigos!

Kesää!

Tänä suvena olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Oikeastaan koko kesä on mennyt lentäessä ja lietsutessa eri suuntiin. Kotona olen käynyt aina vain muutaman päivän varikkopyrähdyksillä. Kesäkuu meni aivan ohi, ensimmäisen lomaviikon vietin tiivissä suhteessa hammaslääkärin (auts, auts, auts!) kanssa ja sitten olikin Espanjan vuoro. Espanjan jälkeen lähdin viikonlopuksi ystävän mökille Satakuntaan. Mökkimaisemat ovat niiiiin kauniita!

Prinsessaverkon alla nukkujaa valvoi tietysti Nukku-Matti, Nukku-Matti lasten...

Satakunnasta matka jatkui kesätöihin (tosiaan, ilmankos loma tuntui lyhyeltä, kun siitä osa meni töissä... Ü) keski-Suomeen. Korpilahden venerannassa on aivan huippu kirppari ja käsityökeskus, kannattaa poiketa! Varsinainen kesätyöpaikka sijaitsi vanhassa remontoidussa pappilassa. Ja uskokaa pois, en muistanut ottaa sieltä yhtä ainutta kuvaa... :`(

Elokuu onkin mennyt sitten kaupunkinelämän ja kavereiden parissa. Lauantaiaamun voi aloittaa vaikkapa Mokossa...

... ja sitä voi jatkaa design-torin kautta Seurasaareen. NUDISTIRANNALLE! Suosittelen lämpimästi kokemusta kaikille. Rannalla oli todella rauhallista ja parasta oli tietysti meressä polskuttelu. Naku-uinti on ehkä melkein kivointa kesässä.

Ja lopuksi oli tietysti vielä ne kummitytön rippijuhlat. Kukapa sitä uskoisi koskaan, että pienistä räkänokista kasvaa niin - no niin - isoja...

Ja tämä viimeinen kuvahan ei voi johdattaa ajatuksia mihinkään muuhun kuin syksyyn ja kynttilöihin. Valoisaa ja lämmintä syyskauden alkua kaikille kaikkialla!

Too pink to handle!

Olen aiemminkin kirjoittanut uudesta pahasta tavastani - vaaleanpunaisten asioiden hamstraamisesta. Se on johtanut siihen, että jopa itseäni alkaa kohta ällöttämään koko väri. Mutta en voi sille mitään, pinkit asiat vain saavat katseeni kohdistumaan. Onkohan kukaan muu huomannut samaa - että elämä kulkee väriaikakausina... Ja mitä se merkitsee? Onko tämä pakoa todellisuudesta, karkkiväreillä tosiasioiden maalaamista? Ei kuitenkaan varmaan syytä huoleen, kuvista huomasin, että on sekaan mahtunut vähän vihreääkin! Ü

Röh röh, odotan säästämisen alkamista!

Ihana PT:n laukku, kesäalesta puoleen hintaan!

Mun uusi lempilaukku, ostin tämän fraasin takia: "eres shoptimista".

Täydellinen kesälaukku!

Mun uusi teinarikännykkä, kummitytön inspiroima. En osaa käyttää...

Sanokaa mitä sanotte, minusta tämä oli hyvä jatko sarjalle, parempi kuin 2.osa.

Kesän puuhapussi: laastarit, käsidesi, rakkopuikko, nessut ja savetit.

Jopa deukkiksen väri on pinkki, hyvänen aika sentään!

Divaaninkin kansi oli vaaleanpunainen...

Onko kukaan lukenut viimeisistä K&T -lehdistä Marja Putkistosta? Sanonpahan vaan, että siinä tavoitetta tulevaisuudelle. Nainen on upeannäköinen, kuin 30-vuotias vaikka ikää on parikymmentä vuotta enemmän. Kävinkin ostamassa heti kirjan. Nyt se pitäisi enää lukea ja sisäistää...

Kuin pisteenä i:n päälle, tämän vuoden työkalenterikin on PINKKI! Ja tosi pinkki onkin. Ehkä jopa jo liikaa minullekin... Mutta toisaalta, eipä tarvitse tänä vuonna päällystää kalenteria! Ehkä pari kukkatarraa päälle tms. Ü Kalenteri on vielä tyhjä, vuosisuunnitelmat odottavat tekijäänsä. Kun vain muistaisi mennä töihin.. Heippa loma, nähdään taas ensi vuonna!