tiistai 23. marraskuuta 2010

Keskeneräisten jouluprojektien nainen

Viikonloppuaamut ovat ihania! Nytkin olen aamuisin poltellut kynttilöitä aamupalan ohessa. (Huomaattehan, kuinka B-vitamiiniporeetkin on pitänyt ottaa avuksi pimeää vastaan Ü.) Sitten olen alkanut askarrella. Ja askarrellut. Ja vielä vähän lisää. 

Mutta kuten yleensäkin, minulla vain tuppaavat jäämään projektit puolitiehen.
Tässä Suklaamarengin tapaan tehtyjä joulukuusia. Vielä tuplasti lisää ja liimaus korttipohjille, niin saavat postitontut kannettavaa.


Ja Uuden Kuun Emilialla oli joskus tämäntapainen enkeliviirinauha. Tämän minä sain ihan oikeasti valmiiksikin, ja pidän lopputuloksesta kovasti! Toistaiseksi sen paikka on verhotangossa, ehkä myöhemmin ripustan sen kuuseen.



Sitten oli joulukalenterin vuoro. Muistaakseni viime vuonna Tiimarissa oli tällainen idea: 24 tikkuaskia päällystettiin ja liimattiin pahvilaatikon päälle. Lisäksi pahvilaatikko oli päällystetty paketinnäköiseksi. Viime vuonna en ehtinyt kalenteria tehdä, joten nyt päätin iskeä kimppuun. Tulitikkuaskeista tuli mielestäni tosi onnistuneet!



Mutta arvatkaapa, lopputulokseen en olekaan nyt tyytyväinen... Päällystin paketin ruskealla voimapaperilla, ja jotenkin se näyttää nyt liian, no höh - tylsältä! Uskaltaisinko irroitella kuumaliimattuja tikkuaskeja vai hajoaako koko homma? Onneksi sentään adventtikynttilöistä tuli myös nätit. Mietin, kuinka saisin niihin vielä numerolaatat, mutta Pallon alla -blogin Mirjamihan oli keksinyt keinon taas. Seuraavaksi projektivuoroa odottaakin darwi-massa...

1 kommentti:

  1. On sulla tuo jouluilu sentään hanskassa! Kaikkien projektien ei ole tarkoituskaan valmistua, perheelliseltä jää sitten jälkikasvulle haasteita seuraavaksi vuodeksi. Heitä vartenhan sitä muutenkin askarrellaan.?

    Joskus 1970-luvulla, taisin olla hädin tuskin nelikymppinen, vanhin tyttäreni hermostui heikkoihin jouluvalmisteluihini ja toi lehtikioskista Kotilieden Joulu-lehden, jossa sivut pursusivat toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia ja viksuja niksejä. Keskustelujemme seurausta oli, että hän, 15-vuotias, lopulta otti ohjat käsiinsä ja rakensi sen muotoista joulua, joka hänen mielestään oli oikein. Sovimme, että hän pitäköön yllä ja luokoon sellaisia joulutraditioita, jotka tuovat joulun! Niistä ajoista hän muuttui silmissäni lapsestani sisarten kaartiin. Oli kiinnostavaa ja mukavaa.

    VastaaPoista