Postia, postia!

Palkkapäivä. Laskujenmaksupäivä.

Tyhmää aikuiselämää.

Onneksi välillä saa myös ihanampia yllätyksiä postiluukusta...

kirje Australiasta - wow, mikä maisema postimerkissä

Joululomalla keksin sitoa yhteen joulukortteja eri vuosilta.

Kirjeet ja kortit ovat säilössä peltilaatikossa.

Ja kirjettä saa odotella itselleen myös Tepa, 

joka voitti Tunnustuksia-postauksen arvonnan.

Eli ylläriä tulossa sulle - onnea!

Lunastus, 1/11

Tästä se siis alkaa: vuoden reseptikokeilut, kuten uuden vuoden lupaukseni oli. Eli joka kuukausi aion kokeilla jotakin uutta reseptiä tai ruoka-ainetta. Jos totta puhutaan, tässä kyllä oli eräs toinen kokeilu jo aiemmin, mutta siitä ei ollut postaukseksi... Ü

Bataattikeitto
1 bataatti (isohko)
1 peruna
1 porkkana
1 sipuli
1 kasvis/kanaliemikuutio
vettä, kermaa

valkosipulia, persiljaa, ruohosipulia, korianteria
suolaa, valkopippuria

Kuullota sipulia pienessä määrässä rasvaa. Lisää valkosipuli ja paprikajauhe. Lisää pieneksi paloitellut kasvikset, liemikuutio sekä vettä sen verran, että peittyvät. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi. Huom! Kannattaa valmistaa sovivan isossa kattilassa ellei halua siivoushommiin... Ü

Lisää mausteita maun mukaan ja vaikkapa tilkka limen tai sitruunan mehua. Soseuta. Voit laittaa myös lorauksen kermaa mukaan. Tarjoa vaikkapa raejuuston, mozzarellasiivujen tai vuohenjuustoleipien kera.

Loppuarviointi: ihan ok, antaisin 3,5 tähteä. Ehkäpä täytyy kokeilla tätä useammankin kerran, niin kehittyy tuo kokkaustaito. Korianteria ei minulla ollut, suosittelisin sitä kuitenkin ehdottomasti tähän. Monissa ohjeissa oli käytetty kookosmaitoa, itse laitoin pienen lorauksen kermaa. Bataatti on niin pehmeänmakuista, että kannattaa laittaa jotakin hapokasta myös. Minä lorautin lopuksi sekaan hieman sitruunaöljyä sekä valkosipuliöljyä.

Aamuannoksein

Vitamiinintäyteistä viikonloppua!

Koti ja keittiö

Ennen joulua istuin kampaajalla ja tulin samalla selanneeksi monta Koti ja keittiö -lehteä. Ja niinhän siinä vaan kävi, että tilasin itselleni joululahjaksi kyseisen julkaisun... Ü Toissa viikolla kotona odottikin ihana yllätys! Tässä muutama reseptikokeilu lehden inspiroimana.

Kanaa intialaisittain

kanan rintafileitä           1. Leikkaa fileistä paloja ja ruskista ne.

sipulia, vsipulia             2. Suikaloi sipuli ja valkosipuli ja kuullota.

tandooritahnaa              3. Lisää muutama rkl tahnaa ja lisää kasariin.

tomaattimurskaa           4. Lisää tomaattimurska ja anna porista.

turkkilaista jugurttia    5. Jugurtin jälkeen älä enää keitä kastiketta.

korianteria                      6. Voit lisätä mausteita makusi mukaan.

                                            Tuore korianteri on esim. tosi hyvää.

Tarjoa basmatin ja/tai naan-leivän kanssa. Itse en niin kovin välitä valmiista naan-leivistä, mutta olen välillä hakenut sitä mukaani nepalilaisista tai intialaisista ravintoloista. K&K:n reseptin löydät täältä.

Ja sitten olikin aika kokeilla uutta lettupannua! Ensi viikonlopulle on tulossa tyttökavereita brunssille luokseni, tässä voisi olla ideaa makeaksi tarjottavaksi. Koska yritin tehdä vain pienen kokeiluversion, tein taikinasta ja vaahdosta vain 1/4, näin ollen tuli taas aika summittaiset mitat. Sitruunavaahtoon laittaisin hippusen vähemmän voita ja vastaavasti vähän enemmän sokeria sekä sitruunamehua. Lettutaikina oli aluksi tositosi paksua, joten jatkoin sitä vielä maustamattomalla jugurtilla. Maltti on valttia - letut paistetaan miedolla lämmöllä, jotta taikina kypsyy sisältä. Sitruunavaahdon lisäksi laittaisin tarjolle marjoja/hedelmiä sekä jotakin vaniljaista. Ja reseptin tälle herkulle löydät täältä.

Makoisia herkkuhetkiä!

Tunnustuksia

No niinhän siinä sitten kävi

- työt alkoivat ja uuden vuoden lupaukset unohtuivat. 

1. vähennä ulkona syömistä -> tällä viikolla melkein joka päivä
2. meditoi päivittäin -> unohdin koko asian, kunnes muistutettiin
3. kokeile uusi ruoka tai ruokalaji/kk -> vielä lunastamatta

Ei hätää, olen kuitenkin ostanut lettupannun ja kakkuvuoan, joten inspiraatiota odotellessa... Viime viikkoina olen leiponut monesti pieniä kakkaroita/teeleipiä. Namskis, kun laittaa päälle voita ja aprikoosihilloa! Taikinan pohjana olen käyttänyt joko jugurttipurkinjämiä tai esim. kananmunaa. Sekaan olen heittänyt täysin mittaamatta ruisjauhoja, mantelijauhoja, vehnäleseitä, seesaminsiemeniä, juustoraastetta, kaurahiutaleita. Tällä kertaa unohdin suolan, joten kakkarat näyttävät paremmilta kuin maistuvat. Hyvät ihmiset - älkää unohtako suolaa!

Vuodenvaihteen aikana minua on erinäisistä syistä tutkittu, tökitty neuloilla ja (uudelleen)mitattu joka kantilta. Ajattelinkin laittaa itseni likoon näin julkisesti ja tunnustaa yksityisiä ja arkaluonteisia seikkoja itsestäni.

ikä: 31v - auts, this still hurts

pituus: 154cm - sentin vähemmän kuin oletin, damn!

paino: 57kg - edelleen kesä+joulukilot karistamatta, double damn!

keuhkot: 3L - vähän liian pienet, mutta ei hätää, sillä...

sydän: "oikealla kohdalla ja oikeankokoinen" + "sydänkäyrässä liikalyöntejä" - jes, sehän on hyvä!

rinnus: 65DD - hahhahaaaa, tälle olen nauranut nyt 2 viikon ajan, minä?!

Olenkin vannottanut ystäviäni hakkaamaan hautakiveeni:

Tässä makaa fröken w.

pienet keuhkot ja kuppi 65DD,

mutta sydän oikeankokoinen ja paikallaan.

Töiden alkaminen on tietänyt taas superväsyä oloa, vaikka mitään ihmeellistä ei olekaan sattunut. Viimeistään torstaina elämä muistutti "ei mennyt niin kuin Strömsössä" -osastoa, kun aamu-unisena menin töissä kahvia hakemaan. Kaadoin pannusta viimeiset lirut kuppiin, pärjäänhän varsin hyvin puolella kupillisella päivässä. Laitoin uuden pannullisen tippumaan ja kaadoin maitoa omaani. Se oli hapanta, of course. Ensimmäiseksi harmittelin sitä, että nyt joudun odottamaan kunnes koko uusi pannullinen on valmis. Sitten huomasin, että kahvinkeittimen valo oli sammunut. Ei, en ollut koskenut keittiön virtakytkimeen, vaikka blondi olenkin. Myös jääkaapista oli sammunut valo. Sama valo, joka oli loistanut noin 10 sekuntia aiemmin. Kuinka todennäköistä on hapan maito kupissa, kahvinkeittimen hajoaminen sekä sulakkeen meneminen yhdellä kertaa?! Ja samassa kellot soivatkin tunnin alkamisen merkiksi... Tästä kaikesta minut kuitenkin pelasti oven koputus vajaan puolen tunnin kuluttua. Ihana työkaveri se siellä oli kahvikupillisen kanssa ja kysyi: "Kuinka paljon maito haluat tähän?" Se oli kuulkaa kaunis teko ihmiseltä toiselle!

Ja viimeinen tunnustukseni: nukuin perjantaina pommiin. Heräsin siihen, kun kyytini soitti ja ihmetteli 10min. myöhästymistäni. Tämä toinen ihanaakin ihanampi naapurin ja työkaverin yhdistelmä ystävällisesti sitten kurvasi oveni eteen. Minä ehdin sillä aikaa vetää päälle vaatteet ja pakata laukkuun puuterin ja hammasharjan. Sillä lailla.

Nyt haastankin kaikki halukkaat pieneen arvontaan! Osallistu kertomalla jokin tunnustus/kommellus sinusta kommenttiboksissa. Aikaa on tasan kaksi viikkoa eli 29.1.11. klo 12 saakka. Arvonta suoritetaan ma 31.1. ja palkintona on jotakin pientä, postilaatikosta mahtuvaa. Rohkeasti mukaan vaan!

Tänä aamuna odotti sentään varsin mieluisa yllätys. 

Katsokaas tarkkaan, siellä se jo kurkistaa...

Tädää! Sehän on aurinko!

Eli kevättä kohti mennään, eikös juu!

Lukemisen onni ja autuus

"Nenä irti siitä raamatusta!" sanottiin minulle usein pienenä. Ei sillä, että hengellinen sana olisi minua kutsunut taikka että se olisi ollut meillä kielletty. Ei, minä vaan olin sellainen lukutoukka, että kun kirjan avasin ja lukemaan aloin, en enää kuullut enkä nähnyt mitään. Varhaisimmat muistoni lukemisesta ovat, kun luin Rikosposteja ja Alibeja ehkä alle kouluikäisenä. Äiti koitti isän ostamia lehtiä piilotella ja minä ajattelin "kuinka mielenkiintoista, tällainen sarjamurhaaja Siperiassa...". Äidin peloista huolimatta minusta ei tullut sarjamurhaajaa, tuli vaan yksi tavallinen opettaja - saavutus sekin.

Muistan sen hetken, kun kaksi vuotta vanhempi naapurintyttö esitteli lukemaansa kirjaa. Neiti Etsivä ja kadonneet postivaunut tms. taisi olla kirjan nimi, ja olin heti koukussa. Siitä lähtien minä hain kirjastosta aina sen tusinan verran neitietsiviä ja luin ne siltä istumalta. (Opintojen yhteydessä teimme pientä tutkielmaa tyttökirjoista, ja olisikin muutama sana sanottavana niiden välittämistä naiskuvista ja -ihanteista, mutta silloin ne olivat niin tärkeitä...) Jo lapsena minulle kävi usein niin, että luettuani jonkun kirjan jäin vangiksi sen maailmaan. Minulla kesti vaikkapa viikon verran päästä ajatuksissani irti kirjan maailmasta.

Sitten minä ja kirjat erosimme muutamiksi vuosiksi. Koska uppouduin niin intensiivisesti tarinan maailmaan, jouduin ajoittamaan lukuhetket loma-aikoihin. Ah sitä tunnetta, kun voi lukea vaikka aamuviiteen ja sitten nukkua pitkään! Pari vuotta sitten kirjat ja minä löysimme toisemme taas uudestaan. Minun piti siivota kirjahylly ja vähentää reilusti tavaraa. Samalla luin kaikki hyllystä löytyvät nuoruuteni lempikirjat uudestaan monen vuoden jälkeen. Se oli uskomaton tunne! Niin monia nuoruusajan muistoja, tuoksuja, hetkiä tuli mieleeni. Ajatuksia, joita olen ajatellut silloin 15 vuotta sitten. Ihmismieli - on se vaan ihmeellinen! Tuosta kesästä lähtien minulla on ollut koko ajan lukemista yöpöydällä. Siitä on tullut sellainen tapa, että välillä jopa yöriennoista tullessani luen pari(kymmentä) sivua ennen nukkumaan menoa. Omaan kirjahyllyyni en niinkään kirjoja halua kerätä muutamaa vanhaa lempparia lukuunottamatta, vaan olen 

äärimmäisen onnellinen 

suomalaisesta kirjastojärjestelmästä. 

Tässä viimeisen reissuni saldo...

... ja tässä työn puolesta luettavaa.

Koko tämä postausaihe tuli ihanan Absolutely White -blogin innoittamana. Niin paljon hömppää olen elämässäni lukenut, että on ihan paikoillaan välillä sitä substanssiakin hakea, tavoitteena siis viime vuosikymmenten Finlandia-palkitut. Oksanen ja Westö - done, Carpelan - odottaa vuoroaan seuraavaksi.

Ja sitten nöyrä pieni toive teille, jotka satutte lukaisemaan tämän tekstin: olkaa niin ystävälliset ja laittakaa viesti kommenttiboksiin omista lempparikirjoistanne, ehkäpä jopa pienen muiston kera.

Minun rakkaimmat kirjani:

Monte Criston kreivi

Pride and prejudice

Kamelianainen

Täällä Pohjantähden alla

Uutta vuotta

Uudenvuoden aattona ihanat rakkaat pienet vieraat tulivat tekemään selvää piparkakkutalosta. Esikoinen luovutti jo hetken jälkeen, mutta kaksi pellavapäistä narskuttelivat niin, että vain muruset jäivät jäljelle. :D Samaan osoitteeseen sain laittaa mukaan ylijäämäpiparit ja sokerikuorrutteet tyttöjen omia kokeiluja varten!

En näköjään todellakaan osaa tätä kuvien asettelua, 

sillisalaattia vain syntyi ja hermot meni...

Aikuisten uusi vuosi vaihtui toisenlaisten herkkujen kanssa. Viinirypäleitä piti popsia 12kpl vuoden vaihtuessa, kuten espanjassa tehdään. Kukaan meistä ei kuitenkaan muistanut, mitä siitä seuraa. Varmaan kuitenkin kaikkea hirmu hyvää ja ihanaa. Vuodenvaihde olkoon omistettu rakkaille ystäville, uusille ja vanhoille!

Meillä on ollut tapana keksiä aina uusia mottoja seuraavalle vuodelle. Tähän on kuitenkin liittynyt pieniä riskejä, sillä yleensä onkin sitten tapahtunut kaikkea päinvastaista. Tällekin vuodelle on jo monta ajatusta kehitetty ja lupauksia tehty. Minä tein mm. tällaisen lupauksen: aion joka kuukausi kokeilla yhtä uutta ruokaa tai raaka-ainetta. Vaikkapa tuota Sara La Fountainin chorizo-vodkapastaa. Mutta mitenkäs se sitten sopii yhteen niiden perinteisten "uusi terveellisempi elämä" -lupausten kanssa, hmmm...

Ehkäpä kuitenkin aion lainata tähän Jenni Vartiaista ja vaan todeta:

"niin mä teen mun parhaani 

et oisin hyvä ihminen!"