lauantai 15. tammikuuta 2011

Lukemisen onni ja autuus

"Nenä irti siitä raamatusta!" sanottiin minulle usein pienenä. Ei sillä, että hengellinen sana olisi minua kutsunut taikka että se olisi ollut meillä kielletty. Ei, minä vaan olin sellainen lukutoukka, että kun kirjan avasin ja lukemaan aloin, en enää kuullut enkä nähnyt mitään. Varhaisimmat muistoni lukemisesta ovat, kun luin Rikosposteja ja Alibeja ehkä alle kouluikäisenä. Äiti koitti isän ostamia lehtiä piilotella ja minä ajattelin "kuinka mielenkiintoista, tällainen sarjamurhaaja Siperiassa...". Äidin peloista huolimatta minusta ei tullut sarjamurhaajaa, tuli vaan yksi tavallinen opettaja - saavutus sekin.

Muistan sen hetken, kun kaksi vuotta vanhempi naapurintyttö esitteli lukemaansa kirjaa. Neiti Etsivä ja kadonneet postivaunut tms. taisi olla kirjan nimi, ja olin heti koukussa. Siitä lähtien minä hain kirjastosta aina sen tusinan verran neitietsiviä ja luin ne siltä istumalta. (Opintojen yhteydessä teimme pientä tutkielmaa tyttökirjoista, ja olisikin muutama sana sanottavana niiden välittämistä naiskuvista ja -ihanteista, mutta silloin ne olivat niin tärkeitä...) Jo lapsena minulle kävi usein niin, että luettuani jonkun kirjan jäin vangiksi sen maailmaan. Minulla kesti vaikkapa viikon verran päästä ajatuksissani irti kirjan maailmasta.

Sitten minä ja kirjat erosimme muutamiksi vuosiksi. Koska uppouduin niin intensiivisesti tarinan maailmaan, jouduin ajoittamaan lukuhetket loma-aikoihin. Ah sitä tunnetta, kun voi lukea vaikka aamuviiteen ja sitten nukkua pitkään! Pari vuotta sitten kirjat ja minä löysimme toisemme taas uudestaan. Minun piti siivota kirjahylly ja vähentää reilusti tavaraa. Samalla luin kaikki hyllystä löytyvät nuoruuteni lempikirjat uudestaan monen vuoden jälkeen. Se oli uskomaton tunne! Niin monia nuoruusajan muistoja, tuoksuja, hetkiä tuli mieleeni. Ajatuksia, joita olen ajatellut silloin 15 vuotta sitten. Ihmismieli - on se vaan ihmeellinen! Tuosta kesästä lähtien minulla on ollut koko ajan lukemista yöpöydällä. Siitä on tullut sellainen tapa, että välillä jopa yöriennoista tullessani luen pari(kymmentä) sivua ennen nukkumaan menoa. Omaan kirjahyllyyni en niinkään kirjoja halua kerätä muutamaa vanhaa lempparia lukuunottamatta, vaan olen 
äärimmäisen onnellinen 
suomalaisesta kirjastojärjestelmästä


Tässä viimeisen reissuni saldo...

... ja tässä työn puolesta luettavaa.

Koko tämä postausaihe tuli ihanan Absolutely White -blogin innoittamana. Niin paljon hömppää olen elämässäni lukenut, että on ihan paikoillaan välillä sitä substanssiakin hakea, tavoitteena siis viime vuosikymmenten Finlandia-palkitut. Oksanen ja Westö - done, Carpelan - odottaa vuoroaan seuraavaksi.

Ja sitten nöyrä pieni toive teille, jotka satutte lukaisemaan tämän tekstin: olkaa niin ystävälliset ja laittakaa viesti kommenttiboksiin omista lempparikirjoistanne, ehkäpä jopa pienen muiston kera.


Minun rakkaimmat kirjani:
Monte Criston kreivi
Pride and prejudice
Kamelianainen
Täällä Pohjantähden alla



1 kommentti:

  1. Yksi minunkin rakkaimmista kirjoista on Monte Criston kreivi! Minulla on niin paljon rakkaita kirjoja, että jos kirjoittaisin tähän joitakin muistaisin varmaan minuutin päästä toisia, jotka olisivat vähintäänkin yhtä rakkaita ja sitten minua harmittaisi, kun en muistanut niitä aiemmin. Rakkaita kirjailijoita on ainakin erityisesti Margaret Atwood, Jose Saramago, Umberto Eco, Kjell Westö ja Kazuo Ishiguro.

    VastaaPoista