sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Why I love my home!

Ajatus tästä postauksesta on muhinut jo pitkään, ja tuntuu ettei idea vieläkään ole aivan täysin kypsä. Mutta tällaisena sunnuntaisena hyväntuulenpäivänä voi julkaista ainakin ykkösosan!

Eli, silloin kun on sadepäivä tai muuten kurjaa tai toisaalta jos on oikein positiivisen oloinen päivä, silloin minä katselen näitä kohtia kodissani. Ihan vain katselen ja tuijottelen - ja olen kovin iloinen. "Raha ei tee onnelliseksi, materia tekee", sanoo eräs ystäväni. Kutsukoon joku minua sitten pinnalliseksi materialistiksi, mutta aivan vilpittömästi nautin kaikista kauniista asioista ja esineistä. Ja jos ne vielä löytyvät omasa kodista, mikäs sen parempaa!

Tässä eteinen, tykkään kovista vanhoista puutarhalaatikoista. Ne toimivat kenkähyllyinä, mutta vaatisivat hieman tuunausta, ts. lisähyllyjä. Kun niitä kenkiä aina vaan kertyy ja kertyy... Ü Vanhan naulakon tilalle laitoin matka-alttarin, johon laitetaan vaihtuva näyttely viimeisimmistä reissuista. Köpiksen kuvat saavat vielä hetken olla, pian sitten päivitetään espanjakuvilla. Kuvien alle on vielä tulossa tauluhylly, jolle voi kerätä matkamuistoja.


Vanha messinkinen tarjotin löytyi aikoinaan Hämeenlinnan Poltinahon ostaa-myy-vaihtaa -liikkeestä. Se taisi maksaa 50snt! Tarjottimella pikkulaukut ja vaihtelevasti kaikki muu pieni roina aurinkolaseista iPodiin ja saippuakuplapulloon.


Tämä ostos on kovin rakas, siitä en voi kuvitella luopuvani. Ihana Bukyan halpisversio siitä oikeasta, mutta niin kaunis. Ja joskus on aivan pakko kädellä heiluttaa koristeita ja kuunnella hentoa helinää!



Tosi, tosi vanha nojatuoli, ihana istua. Mutta jostain syystä istun aina sitä vastapäätä sohvalla ja vain katselen. Johtuu varmaan pistokkeiden sijainnista, läppärin johto ylettyy sohvalle paremmin. Tuolille pitäisi siis löytää tarkoituksenmukaisempi paikka. Joka tapauksessa, tällaiset sohvakalusteet meille joskus hankittiin käytettynä ja myöhemmin vannotin äitiä säästämään minulle yhden tuolin, jotta voisin viedä sen TÖIHIN. Siellä se olikin pari vuotta, kunnes viime kesänä sen olosuhteiden pakosta toin kotiin. Ja kuinka se sopiikin täydellisesti!

Ja tuolin kaverina tosi, tosi vanha kaappi. Kun aikanaan muutin kotoolta pois, se palveli yöpöytänä. Sitten lahjoitin sen RUMANA (hullu!) takaisin äidille, kunnes taas löysin sen uudestaan. Tällä kertaa äiti ei olisi halunnut lipastosta luopua, mutta viekkaudella ja varmaan hieman vääryydelläkin sen itselleni valjastin. Nyt se palvelee telkkualustana ja kätkee sisäänsä CD:t ja DVD:t. Taitaapa muutama VHS:kin löytyä kaapin uumenista...


On kätevää, kun on pieni koti. Sohvalta on lyhyt matka keittiöön ja siivoaminen sujuu nopeasti. Silloin kun siihen vaan ryhtyy... Ü


Tämän asetelman nimi on "Kuolleet sukulaiset seinällä". Eivät he kaikki itseasiassa kuolleita ole, kaikkia en edes ole koskaan tavannut. Entisessä vieläkin pienemmässä kodissa jouduin ripustamaan kuvat sängyn yläpuolelle. Se ei ollut mukavaa. Ajatus kuolleista sukulaisista sängyn vierellä, yök.

Helsinkiin paluumuuttaessani piti ostaa ruokapöytä. Tällainen valkoinen ihanuus löytyi 50eurolla Indiquusta. Kakkoslaatua, mitäs sen on väliä kun pöytä on ehjä, ajattelin. Eräänä yönä heräsin rapinaan. Loppuyönä en saanut unta, kun olin aivan varma, että hiiret ovat valloittaneet kotini. Hiiriä en löytänyt, mutta seuraavana päivä oli pöydän kansilevyyn tullut tällainen railo. Ei haittaa edelleenkään, säröt tuovat elämään... noh, ainakin hauskoja tarinoita ja sattumuksia.

Ikkunalaudat. Tarvitseeko kertoa enempää? Minne ihmiset uusissa kodeissa laittavat kaikki kapistukset ja esineet ja tuikut ja muut härpäkkeet?


Villeroy&Bochin laseista kuohuva maistuu, jos vain mahdollista, entistäkin paremmalta. Näillä kilistellään ensi lauantaina alkavalle lomalle, jei!

Vanhasta asunnosta löytyy hauskoja yksityiskohtia! Niin kuin tämä pikkunaulakko keittiöstä, sympaattinen kertakaikkiaan. Pikkuinen raastin on (itseostettu, tietysti) matkamuisto Oulusta ja aivan paras valkosipulin raastamiseen. Ja pikkuinen sihvilä matkamuisto Melbournesta, sillä on hyvä lisätä kaakaojauhot kakkutaikinaan.

Pikkuinan hyllykkö keittiössä. Tähän ei edes liity mitään tarinaa. Se vain on ihana ja kovin tarpeellinen.

Vanhassa keittiössä on se huippuasia, että kaapit ja tasot ovat hieman matalammalla kuin nykyään. Eli sopii aivan loistavasti tällaiselle pygmimittaiselle ihmiselle. Ihanaa, kun saan astiat kolmelle hyllylle ja yletyn niille ilman jakkaraa!



Muun muassa näistä syistä minä rakastan omaa kotiani -
home sweet home!

1 kommentti:

  1. Olet kyllä poiminut parhaat palat asunnostasi. Pidän etenkin noista kuohuviinilaseista - niin kauniit!

    VastaaPoista