Kiertämistä ja kierrättämistä

Kummityttö tuli kylään tortaina. Kauheaa huomata, kuinka oma rooli on muuttunut leikkikaverista ja kasvattajasta tasavertaisemmaksi tyttökaveriksi. Minulta kysytään jopa iskuvinkkejä poikaystävän saamiseksi... Kyllä elämä koettelee, Ü. Ja se kavereiden merkitys! - vaikka kaikki muu elämästä katoaisi, niin kaverit ovat maailman tärkeintä. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka joka vuosi nuoret selviävät murrosiästä hengissä ?!

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava ja tapahtumarikas. Työstressit unohtuivat ja ajatuksetkin alkavat harhailla jo häämöttävään lomaan. Kummeilu sisälsi mm. jalkakylpyä, hartiahierontaa ja monenmoista herkuttelua. Minun on jo pitkään tehnyt mieli vohvelirautaa. Viime viikolla sellaisen ostinkin ja muutamat testi vohvelit on jo tehty. Kummitytön kanssa tehtiin perjantai-illan herkuksi vohveleita. Vähän irvokas olo, kun samalla katsottiin telkusta Suurinta pudottajaa...

Vohvelit 2-3 herkuttelijalle

2dl nestettä (nyt laitoin maitoa)

1 muna

vähän suolaa

vähän enemmän sokeria

vaniljasokeria

leivinjauhetta hyppysellinen

jauhoja

rasvaa

Vatkaa muna rikki, lisää neste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa nesteen joukkoon. Sori, kun ei tarkempia mittoja ole, itse kun en koskaan mittaile vaan laitan aineksia näppituntumalta. Netistä löytyy kuitenkin paljon ohjeita. Taikina saa olla löysää, muttei lirua eli vispille pitää tuntua vähän "vastusta" sekoittaessa. Lisäsin vielä sulaa rasvaa lopuksi. Ja sitten paistamiseen. Vohveleissa on ihanaa se, että käryä tulee paljon vähemmän kuin lettujen paistossa!

Päälle vaniljakastiketta ja viimeiset pakastemansikat

Lapsena meillä oli suurta herkkua, kun äiti teki paahtoleipiä vohveliraudalla. Kummin kanssa mekin kokeilimme lauantaiaamuna tätä nostalgiamatkaa. Ja tunnustanhan minä, tein itsekseni vielä sunnuntainakin. Päälle fetskua ja ruohosipulia, yammi!

Vohveleiden jälkeen hain kirpparille meneviä vaatteita ja kenkiä kummin katsottavaksi. Ja kuinkas kävikään - yhtä farkkuhametta lukuunottamatta kaikki tavarat lähtivät Mäntsälään. Kirpparikierros saa siis odottaa seuraavaa vaatekaapin siivousta!

Koska matkatavaroita oli nyt matkalaukullinen enemmän, kävimme viemässä sen tavarasäilytykseen ennen piipahtamista Maailma kylässä -festareilla. Kovin on tapahtuma kasvanut vuosien varrella, ja kansainvälistynyt. Välipalaksi nautimme kevätkääryleet, nam! Voisikohan niitä tehdä itsekin? Onko kellään hyvää reseptiä? Festarituliaisina löytyi myös... tadaa - haaremihousut! Aivan mahtava kotioloasu. Aamulla heitin vain neuletakin päälle, kun piti kahvimaidot hakea lähikaupasta. Ja hei, mulla ei oikeesti ole tuollainen pallomaha! Herkuttelusta huolimatta... Ü

Kun kummityttö oli onnellisesti saatettu bussiin, oli aika isojen tyttöjen kaupunkiseikkailulle. Siihen sisältyi kuohuvaa Paakarissa, PMMP:tä Kumpulassa, ihania tapaksia Barcelonassa ja vielä yhdet UKK:ssa Kalevankadulla. Sattumalta vielä törmäsin naapureihin bussissa, ja niinpä illan viimeinen drinkki tarjottiinkin naapureiden olohuoneessa mukavan rupattelun parissa. Kaiken kaikkiaan viikonloppu vierähti aivan mahtavassa seurassa. Fiilistä ei voi pilata edes rankka vesisade. Satakoon nyt, niin ei ensi wendinä sitten tarvitse ripaustakaan!

Mahtavaa sunnuntaita kaikille kaikkiin koteihin!

Why I love my home!

Ajatus tästä postauksesta on muhinut jo pitkään, ja tuntuu ettei idea vieläkään ole aivan täysin kypsä. Mutta tällaisena sunnuntaisena hyväntuulenpäivänä voi julkaista ainakin ykkösosan!

Eli, silloin kun on sadepäivä tai muuten kurjaa tai toisaalta jos on oikein positiivisen oloinen päivä, silloin minä katselen näitä kohtia kodissani. Ihan vain katselen ja tuijottelen - ja olen kovin iloinen. "Raha ei tee onnelliseksi, materia tekee", sanoo eräs ystäväni. Kutsukoon joku minua sitten pinnalliseksi materialistiksi, mutta aivan vilpittömästi nautin kaikista kauniista asioista ja esineistä. Ja jos ne vielä löytyvät omasa kodista, mikäs sen parempaa!

Tässä eteinen, tykkään kovista vanhoista puutarhalaatikoista. Ne toimivat kenkähyllyinä, mutta vaatisivat hieman tuunausta, ts. lisähyllyjä. Kun niitä kenkiä aina vaan kertyy ja kertyy... Ü Vanhan naulakon tilalle laitoin matka-alttarin, johon laitetaan vaihtuva näyttely viimeisimmistä reissuista. Köpiksen kuvat saavat vielä hetken olla, pian sitten päivitetään espanjakuvilla. Kuvien alle on vielä tulossa tauluhylly, jolle voi kerätä matkamuistoja.

Vanha messinkinen tarjotin löytyi aikoinaan Hämeenlinnan Poltinahon ostaa-myy-vaihtaa -liikkeestä. Se taisi maksaa 50snt! Tarjottimella pikkulaukut ja vaihtelevasti kaikki muu pieni roina aurinkolaseista iPodiin ja saippuakuplapulloon.

Tämä ostos on kovin rakas, siitä en voi kuvitella luopuvani. Ihana Bukyan halpisversio siitä oikeasta, mutta niin kaunis. Ja joskus on aivan pakko kädellä heiluttaa koristeita ja kuunnella hentoa helinää!

Tosi, tosi vanha nojatuoli, ihana istua. Mutta jostain syystä istun aina sitä vastapäätä sohvalla ja vain katselen. Johtuu varmaan pistokkeiden sijainnista, läppärin johto ylettyy sohvalle paremmin. Tuolille pitäisi siis löytää tarkoituksenmukaisempi paikka. Joka tapauksessa, tällaiset sohvakalusteet meille joskus hankittiin käytettynä ja myöhemmin vannotin äitiä säästämään minulle yhden tuolin, jotta voisin viedä sen TÖIHIN. Siellä se olikin pari vuotta, kunnes viime kesänä sen olosuhteiden pakosta toin kotiin. Ja kuinka se sopiikin täydellisesti!

Ja tuolin kaverina tosi, tosi vanha kaappi. Kun aikanaan muutin kotoolta pois, se palveli yöpöytänä. Sitten lahjoitin sen RUMANA (hullu!) takaisin äidille, kunnes taas löysin sen uudestaan. Tällä kertaa äiti ei olisi halunnut lipastosta luopua, mutta viekkaudella ja varmaan hieman vääryydelläkin sen itselleni valjastin. Nyt se palvelee telkkualustana ja kätkee sisäänsä CD:t ja DVD:t. Taitaapa muutama VHS:kin löytyä kaapin uumenista...

On kätevää, kun on pieni koti. Sohvalta on lyhyt matka keittiöön ja siivoaminen sujuu nopeasti. Silloin kun siihen vaan ryhtyy... Ü

Tämän asetelman nimi on "Kuolleet sukulaiset seinällä". Eivät he kaikki itseasiassa kuolleita ole, kaikkia en edes ole koskaan tavannut. Entisessä vieläkin pienemmässä kodissa jouduin ripustamaan kuvat sängyn yläpuolelle. Se ei ollut mukavaa. Ajatus kuolleista sukulaisista sängyn vierellä, yök.

Helsinkiin paluumuuttaessani piti ostaa ruokapöytä. Tällainen valkoinen ihanuus löytyi 50eurolla Indiquusta. Kakkoslaatua, mitäs sen on väliä kun pöytä on ehjä, ajattelin. Eräänä yönä heräsin rapinaan. Loppuyönä en saanut unta, kun olin aivan varma, että hiiret ovat valloittaneet kotini. Hiiriä en löytänyt, mutta seuraavana päivä oli pöydän kansilevyyn tullut tällainen railo. Ei haittaa edelleenkään, säröt tuovat elämään... noh, ainakin hauskoja tarinoita ja sattumuksia.

Ikkunalaudat. Tarvitseeko kertoa enempää? Minne ihmiset uusissa kodeissa laittavat kaikki kapistukset ja esineet ja tuikut ja muut härpäkkeet?

Villeroy&Bochin laseista kuohuva maistuu, jos vain mahdollista, entistäkin paremmalta. Näillä kilistellään ensi lauantaina alkavalle lomalle, jei!

Vanhasta asunnosta löytyy hauskoja yksityiskohtia! Niin kuin tämä pikkunaulakko keittiöstä, sympaattinen kertakaikkiaan. Pikkuinen raastin on (itseostettu, tietysti) matkamuisto Oulusta ja aivan paras valkosipulin raastamiseen. Ja pikkuinen sihvilä matkamuisto Melbournesta, sillä on hyvä lisätä kaakaojauhot kakkutaikinaan.

Pikkuinan hyllykkö keittiössä. Tähän ei edes liity mitään tarinaa. Se vain on ihana ja kovin tarpeellinen.

Vanhassa keittiössä on se huippuasia, että kaapit ja tasot ovat hieman matalammalla kuin nykyään. Eli sopii aivan loistavasti tällaiselle pygmimittaiselle ihmiselle. Ihanaa, kun saan astiat kolmelle hyllylle ja yletyn niille ilman jakkaraa!

Muun muassa näistä syistä minä rakastan omaa kotiani -

home sweet home!

Tunnelmia kahden vuoden takaa

Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten minä muutin uuteen kotiin - ensimmäiseen omaani. Asunto oli aikamoisessa mummokunnossa. Vappupäivänä aloitimme muutaman ystäväni kanssa kämpän tuunaamisen kodiksi. Tästä se kaikki alkoi...

Kun tarkemmin katselee tuota poistettavaa tapettia, saattaa huomata, että se on laitettu väärinpäin. Eräs meistä alkoi nimittäin ihmettelemään, miksi kukkien varret ja lehdet kasvavat ylöspäin.. Ü Tämä ei todellakaan jäänyt ainoaksi tee-se-itse -ratkaisuksi, joita löysin. Edellisen asukkaan miesvainaa olikin ollut varsinainen tekijämies... Tapetti sinällään oli kyllä upea, ja olisi sopinut vaikkapa yhdelle seinälle, mutta pois oli otettava. Yritin repiä mahdollisimman suuria paloja ja säästellä parhaimmat. Niistä onkin syntynyt muutama taulu sekä kahden joulun joulukortit. Kierrätystä parhaimmillaan!

Keittiönurkkaus oli aivan upea keltaisessa ja oranssissa värityksessään. Lisäksi kaikilta seiniltä otimme irti varmaan lähemmäs sata naulaa, ruuvia yms. Vanhat valko-/kultapäiset naulat säästin ja niitä olen käyttänyt uudestaan. Sen verran kova homma oli seinien kittaamisessa, että kyllä harkitsen tarkkaan ennen kuin uusia reikiä seinään lyön. Omat tauluni olivatkin nyt melkein kaksi vuotta mm. ikkunalaudoilla ennen kuin uskalsin seiniin taas nakutella.

Ja valkoista maalia, sitä kului! Ensin seinät saivat hieman liian kellertävän sävyn (liekö vanha väri sokaissut silmäni..), mutta vuoden päästä maalasin vielä valkeammaksi. Ja näin se kävi!

Sohvan yläpuolelta löytyi suuri halkeama, joka taloyhtiön piti paikata. Eikä siinä kestänyt kuin reilu vuosi! Hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Mutta lopputulos on ihana, mun oma. Oma sohva ja kirjahylly sekä apple pöydällä vakipaikalla. Siinä on ihmisen hyvä kirjoitella vaikkapa blogia. Tai sitten ruokapöydän ääressä aamukahvin kanssa. Keltaoranssi väri on enää muisto vain!

Makuuhuoneessa oli tällainen keltaviherkukertava tapetti, joka sai kyytiä varsin nopeasti. Tilalle tuli mudanväriset seinät. Vielä kun saisin tänä kesänä nuo vanhat muovimatot vaihdettua laminaatiksi. Sitten olis hyvä. Mutta pakko myöntää, ei kyllä paljon enää intoa remontoimiseen löydy.

Makuuhuoneen kaapit olivat alkujaan mintunvihreät, ne sointuivatkin mukavasti edellisen kuvan tapettiin. Valkoinen Helmi-kalustemaali pelasti tässäkin tapauksessa.

Kaapista löytyi myös vanha kravattiteline(?), joka sai jäädä paikalleen koruja varten!

Nopeasti ovat kaksi vuotta vierähtäneet. Täytyypä päivitellä tätä postausta joskus myöhemmin ja kertoa vaikkapa kylpyhuoneremontista ja kakanvärisen vaatehuoneen muodonmuutoksesta... Ü

Ompelukerho

Sain hyvän idean kollegaltani: he ovat jo vuosikaudet pitäneet ompelukerhoa ystäviensä kanssa. Tosin kukaan ei taida muistaa, koska viimeksi kerhossa olisi tehty käsitöitä... Mutta pääasia on ollut nauttia yhdessä hyvästä ruuasta&juomasta ja seurasta. Tätä minäkin ajattelin ehdottaa ystävilleni. Ja eilen sitten olikin ensimmäisen kerhotapaamisen vuoro! Ü

Tarjolla oli erinomaista kasvispizzaa ja jälkkäriksi vohveleita, nam. Myös kuohuvaa nautimme ja skoolasimme ihanien kesäilmojen lisäksi tuleville vauvoille, uusille työpaikoille ja kesälomille. Vinkki: mansikkaisen Fresitan kanssa sopii ihanasti limen viipale. Sekä väri että maku on kohdillaan! Ja niinhän siinä kävi, että juttuja oli niin paljon, että näprääminen jäikin sitten vähemmälle. Mutta siitä viis - muuten oli hauskaa! Erääksi kesäviikonlopuksi olemme suunnitelleet myös "kesäkurssia" maalle, hih.

Tässä askartelumateriaalia. Ne ovat kuolleiden sukulaisten jäämistöistä kertyneitä pitsejä, nyörejä, tilkkuja, nappeja yms.

Ja tässä kunniajäsenemme Hippi.

Tässä ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa aikaansaannos - kukka. Käärin ruusukkeeksi valmiiksi virkattu pitsiä ja harsin sen kokoon. Keskelle sopisi ihanasti vanha valkea helmi... Kukka rinnuksiin tai pantaan ja kesälaitumille!

Kukkia ja rimpsuja

Tämä on minun rakas tiskiessuni. Sen on mummivainaa tehnyt varmaan ainakin 30 vuotta sitten. Tämä päällä minä aina tiskaan. Ja kerran laitoin sen naamiaisiin, kun pukeuduin piparkakuksi.

Itse asiassa huomasin juuri, että mummi onkin päässyt seuraavaan kuvaan vahingossa taustalle. Sieltä valokuvasta hän valkoisessa mekossaan katselee, kun näpyttelen konetta sohvalla. Ü Pääosassa kuvassa kylläkin piti olla uusi kukkaruukku ja kukka. Tai, siis tekokukka. Pari viikkoa jo harkitsin kukan ostamista, kun mietin miten feng shui suhtautuu muovikukkiin (kuinka hölmöjä ajatuksia voi ihmisellä olla!?). Kuivakukathan eivät ole sen mukaan hyvästä... Ostin kukan silti, kun ajattelin että kauniissa ruukussa se ilostuttaa minua koko ajan - ei siis voi olla pahasta!

Kukka+ruukku Ikeasta

Ja tässä on uudehko takkini sekä vielä uudempi IHANA rimpsukukka. Vähän isohan se on pieneen poveeni suhteutettuna, mutta saa minut hyvälle tuulelle joka päivä uudestaan. Kertakaikkiaan keväinen olo!

Takki H&M, kukka Vila

Tämä kaunis pullo sisältää kirsikkaista body lotionia. Vasta kun ensimmäisen kerran levitin sitä, huomasin maininnan "shimmering lotion". Tai siis ensin huomasin ne hileet ihollani. Samapa tuo, tuoksu on huumaavan hyvä ja pullo nätti!

LÓccitane

Kauppaan tulivat ensimmäiset hortensiat! Rakastan niitä! Pakko oli tuoda kotiin yksi kaunis kasvi. Pelkään vain tappavani sen, kun minussa ei ole hortonomin vikaa ei sitten yhtään. Ehkäpä löydän jostain muovihortensian... hih!

Ja sattumalta löysin kaapista tällaisen kukkapöytäliinan, jota en ole koskaan käyttänyt. Mitähän siitä voisi tehdä? Tyynyliinat olohuoneeseen?

Pretty in pink!

Sataa sataa ropisee, voi itku! Ainoa hyvä puoli tämän päiväisessä ilmassa on se, että saa hyvällä omalla tunnolla istua kotona sohvalla, lukea blogeja, neuloa ja kulkea villasukat jalassa. Sain nämä villasukat joululahjaksi eräältä oululaiselta läheiseltä, ja voi että ne ovat ihanat jalassa. Kumpparit jalkaan vaan ja kauppaan hakemaan suklaata, hih!

Kotiin tullessani odotti eteisen lattialla yllätys. Nimittäin kortti pallon alta. Kortti liittyy kuohuvaan ja on vaaleanpunainen, sopii minuun siis mainiosti. Tiedän, että kortin lähettäjä on ajatellut minua sen nähdessään - siitä tulee ihmiselle iloinen hyvä mieli. Ja tässä kortti!

Jostain syystä elän nyt hyvin vaaleanpunaista kautta. Se ihmetyttää sekä itseäni että ystäviäni. Kaiken huipuksi olen löytänyt vaaleanpunaisen (tai no oikeastaan kanervan/ marjapuuronvärisen) maton. Nyt vain mietin, onko se liian hallitseva väri kotiin... En muuten raaskinut heittää hajuvesipullon pakkausta pois ja se pyöri monta päivää pöydälläni. Siirsin sen kerran siivouksen tieltä sivuun kehyksiin, ja siinä se nyt nököttää. Tuohon viereen mahtuisi mukavasti jokin pieni juttu, en vain vielä tiedä mikä...

Ja sitten suureen ongelmaan. Nyt pitäisi saada sänky! Haluaisin Ikean Hemnes-sarjan sängyn. Olin ajatellut 140cm leveätä mustanruskeaa sänkyä, mutta sitäpä ei enää ole saatavissa. Joten vaihtoehtoina on ostaa tumma sänky 160cm leveänä tai sitten kapeampi malli valkoisena. Sekin on kyllä aika ihana... Ja valkoista on makuuhuoneessa kaikki muu seiniä ja lattiaa lukuunottamatta, joten pelkään että kodista tulee liian valkea. Toisaalta leveämpikin sänky mahtuisi, mutta sitten olisi kyllä jo aika ahdasta. Haaveilen nimittäin myös pienen työpöydän hankkimisesta. Vaahtomuovipatja vai jousipatja? Vai ostaisiko sittenkin sängynpäädyn ja runkopatjat? Tässä on nyt aivan liian paljon mietittävää yhdelle pienelle ihmiselle! Huoh ja help.

Ps. Tässä muuten sama kohta tasan kaksi vuotta sitten... Ü