perjantai 25. helmikuuta 2011

Aamupala-asiaa

Lomapäivän aamupala ei ole aivan sama kuin viikonloppuaamun aloitus. Se voi olla, mutta todennäköisesti jokaisena loma-aamuna ei jaksa panostaa yhtä paljon kuin spessupäivinä. Mutta lomapäivissä on tietysti ihanaa se kiireettömyys, vaikka eväät olisivatkin hieman askeettisemmat. Niin kuin tänään mulla: perheleipurien ruikkaria, päällä raejuustoa ja kurkkua. Pitäiskö vielä syödä yks mandariini... Kahvitkin tein pikakahviin!


Vitamiinipiristeillä vieläkin mennään.Tässä porisee karpaloinen antioksidanttipyörylä (C+ E-vitamiiniilla ja seleeniä kaupan päälle). Kyllä nyt jaksaa!


Ilman hesaria joutuu arkipäivät lomalla olemaan - mutta ei hätää, tulihan mulle sentään KAKSI Divaania! Eli innostuksissani tilasin saman lehden kahdesti... Onneksi asiakaspalvelussa oltiin varsin ystävällisiä&ymmärtäväisiä. Kiitos ja anteeks!




keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pari sanaa tiskaamisesta

Oukei, ne jotka tuntevat minut, tietävät että INHOAN tiskaamista. Tietävät myös, että olen LAISKA. No niin, siinä meillä onkin sitten upea yhdistelmä. Tiskaamisongelmahan tavallaan ratkeaisi, kun hankkisi tiskikoneen. Muttamutta, jotta sen saisi paikoilleen, pitäisi ensin tuunata kaappiin tilaa. Eli siis fiilata ja höylätä. Eli siis ryhdistäytyä. Ja kun mua ei enää kyllä millään kiinnostaisi minkäänlainen tuunaaminen about seuraavaan 5vuoteen. Joten yritän sitten vähentää narisemista.

Jos jotain positiivista pitää tiskaamisesta löytää, niin ehkä nämä:
  • mummi-vainaan vanha essu: aina päällä tiskatessa. Aina.
  • tiskirätti: ystävän virkkaama tuliainen
  • tiskihanskat: arvatkaas, minkäväriset ne yleensä ovat... pinkit tietty!
  • tuoksuva tiskiaine: mansikkamarenki tällä kertaa, nuuuuh&aaaaah.





Eräs ystävä muutti luokseni putkiremonttia pakoon. 
Toivon kämppikseltä kahta asiaa: 
pakottaisi minut tiskaamaan ja venyttelemään päivittäin... Ü


sunnuntai 20. helmikuuta 2011

As time goes by




It's still the same old story
a fight for love and glory
a case of do or die.
The world will always welcome lovers
as time goes by.





Hieno biisi tuo, kerta kaikkiaan. Muistuttaa mua päivittäin olohuoneen seinällä. 

Keittiön seinälle tuli sen sijaan toisenlainen ajanmuistuttaja - kalenteri. Tein muutaman erilaisen word-pohjan ja kopioin A3-kokoon ja iskin kehyksiin. Ajattelin, että tuohon lasiin voi sitten kirjoittaa vesiliukoisella tussilla tärkeät menot. Ja jokaiselle kuukaudelle voisi tehdä oman pikkukyltin kehysten päälle.


Ja kirjahyllyn päälle löysin tämän hauskan idean Stokkalta. Ei muuten olisi kovin vaikea itsekään toteuttaa tai tehdä lasten kanssa, hmmm...
Ja kukathan eivät muistuta ajan kulumisesta vaan tulemisesta!



 Tervetuloa kevät,
ootan sua jo kovasti!


lauantai 5. helmikuuta 2011

Lunastus, 2/11

Kaapissani on ollut (noh, ihan helkutin kauan) italialaista risottoriisiä. Nyt vihdoinkin sain kokeiltua sitä ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Jännä huomata ruuanlaitossa se, kuinka kaikki vaan vaatii harjoittelua. Kuinkahan monta kertaa jotakin tiettyä ruokaa pitää tehdä ennen kuin siitä tule "omanmakuista"? Vai osaako jotkut tehdä kerralla täydellistä? Ja miksi äitien tekemät ruuat ovat hyviä?



Risotto
italialaista risottoriisiä
muutama salottisipuli
metsäsieniä (+kanaa)
parmesaania, öljyä
kanaliemikuutio
mausteita



Ruskista ensin sienet ja silputut sipulit (sekä broiskusuikaleet, om du vill). Minä käytin siitakesieniä, herkkusienet taitavat olla vähän liian mietoja. Maustoin suolalla ja pippurilla. Pyörittelin riisiä kuumassa kasarissa öljytilkassa hetken aikaa, sitten lisäsin vettä sen verran, että riisit peittyivät. Tässä kohti olisi voinut myös laittaa desin/pari viiniä, mutta minulla ei sattunut olemaan. Ai niin, myös kanaliemikuution heitin mukaan.

Anna riisien kiehua hiljalleen ja lisää nestettä vähän kerrallaan. Kun riisit ovat kypsiä, lisää sienet ym. lisukkeet sekä kourallisen verran raastettua parmesaania. Minä lisäsin vielä sitruunaöljyä, josta tuli mukavasti hapokkuutta.

Loppuarviointi: maistui vielä paremmalta seuraavana päivänä. Elämäni ensimmäiseksi risotoksi sanoisin, että aika jees. Vähän puuromaista ehkä, kuulukohan sen ollakin...


Ja nyt aamupalalle kaupungille.

Ciao ciao amici!