Uusia kokeiluja

Noin, vihdoinkin valmista! Halusin tehdä ponchon, josta tulikin keeppi muutaman kokeilun jälkeen. Päätin tuunata keeppiä vielä kauluksella, ja lopputulos onkin taas enemmän ponchon puolella! Helmineule on aika nättiä, mutta se myös antaa periksi jonkin verran. Täytyy siis vain toivoa, että neule ei valahda päältäni parin viikon päästä... Toistaiseksi se on toiminut kuitenkin hyvin ja näyttänyt kivalta sekä paidan että takin päällä. Tuskin maltan odottaa, että voin pitää sitä päälläni kevättakin kanssa Kööpenhaminan reissulla, jee!

Olen edelleenkin kovin ihastunut langan väriin, joten tälläkin hetkellä puikot kolisevat. Seuraavaksi on tulossa torkkupeitto, mutta se on vielä kovin monen palan takana.

Ps. Kalasopankin tekoa kokeilin, eikä tulos ole aivan hullumpi. Kuitenkin ottaisin mielelläni vastaan helpon+hyvän kalakeiton ohjeen, jos jostakin löytyy...

Jauheliha-maksapihvit

No niin, ja sitten taas niiden lapsuuden makujen pariin. Yhtäkkiä talvella alkoi tehdä aivan älyttömästi mieli jauhemaksapihvejä. Meillä syötiin kotona aina välillä maksaa ja nyt tuntui siltä, että olisi pakko kokeilla itsekin tehdä. Toinen vaihtoehto olisi ollut soittaa tilaus äidille ja kutsua itsensä syömään, mutta minuun iski taas "minä ite" -vaihe. Ensimmäisen kerran se iski kuulemma kaksivuotiaana, ja sen jälkeen eivät aikuiset enää saaneet auttaa pukemisessa. Ei tämä huonoin piirre ihmisessä voi olla, varsinkin kun se saa kokeilemaan jotakin uutta... Ü

Jauhemaksapihvit

400g jauhelihaa

paketti jauhettua maksaa (olisiko siinä ollut parisataa grammaa...)

muna

sipuli

mausteita

Totuus maksasta: sen käsittely on ällöttävää ja raaka maksa haisee. Onneksi taikinasta tulee sen verran löysää, että käsin ei tarvinnut koskea vaan taikinan sai sekoitettua kapustalla. Ellet muuten ole maksarajoitteinen, anna jonkun toisen tehdä valmistus ja tiskaaminen, ja keskity sinä vain lopputuloksesta nauttimiseen.

Silppua sipuli pieneksi. Sekoita aineet keskenään. Mausteeksi sopii mm. mauste-, musta- ja valkopippuri. Ota kapustalla taikinasta kokkareita ja taputtele ne leivinpaperin päälle uunipellille. Taikinasta tulee noin 12-15 pihviä. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Tällä ohjeella maksa ei maistu kovin voimakkaasti/hallitsevasti, joten kannattaa kokeilla vaikka et aiemmin maksan ystävä olisi ollutkaan. Pihveistä tuli minulla vähän kuivia, joten kannattaa tarjota lisänä kastiketta ja vaikkapa pottumuusia. Ja tietysti puolukkasurvosta! Ensi kerralla ajattelin lisätä taikinaan kermaviiliä tai yhden keitetyn perunan, jotta tulisi vähän kosteampi koostumus. Eräässä reseptissä oli myös lisätty leseitä - mahtava idea, olenkin juuri miettinyt miten korppujauhot voisi korvata.

Tällä kertaa lisänä wokattuja kasviksia.

Maailman helpoin kevytlasagne

Tämä ohje on alkujaan jostakin opiskelijoiden reseptikirjasta - sellaisesta pienestä siniruudullisesta. Resepti on todella helppo (ja kevyt!), ja sitä voi varioida aivan mielensä mukaan. Itse lisäilen lasagneen mukaan mitä vaan kotoolta sattuukaan löytymään.

perusohje

jauhelihaa

sipuli

tomaattimurskaa

lasagnelevyjä

raejuustoa

maitoa muutama desi

muna

juustoraastetta

mausteita maun mukaan

tuunattuun versioon voi lisätä esim. pinaattia, herkkusieniä, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikaa, soijarouhetta tai ihan mitä tahansa

Ruskista jauheliha ja pilkottu sipuli. Tässä vaiheessa voi lisätä myös herkkusieniä. Itse lisään aina jauhelihan joukkoon myös desin verran soijarouhetta. Kaada mukaan tomaattimurska. Jos kotona on kypsiä tomaatteja, pilko niitäkin mukaan. Voit lisätä myös vähän vettä (1-2dl). Mausta mielesi mukaan. Lihaliemikuutio tuo sopivasti suolaa, rosmariini sopii myös erinomaisesti. Minä laitan lähes aina ruokaan kuin ruokaan paprikajauhetta ja cayennepippuria.

Kokoa lasagne uunivuokaan kerroksittain: aloita kastikkeella, päälle raejuustoa ja sitten lasagnelevyt. Ylimääräisen kerroksen voi tehdä myös huuhdelluista baby-pinaatin lehdistä. Myös basilika maistuu lasagnessa. Päälimmäiseksi kerrokseksi jätän vielä vähän kastiketta. Älä täytä vuokaa liian täyteen vaan jätä vähintään sentin verran laitoja näkyviin, ellei uunisi jo valmiiksi ole pesua vaille. Jos ruoka kypsyessään tulee yli, on uuni PAKKO putsata, yök.

Tee munamaito sekoittamalla muna ja pari kolme desiä maitoa. Itse asiassa, olen muutaman kerran unohtanut koko munamaidon... Hyvää on silti tullut! Viimeiseksi juustoraastetta ja sitten uuniin: 200 C-astetta (kiertoilmauunissa voi olla vähän vähemmän) ja 50min. Anna lasagnen vetäytyä hetken ennen tarjoilemista.

Ja parmesania vähän päälle, mmmm...

Näistä on minun aamupalani tehty

Aamupala - mikä upea keksintö! Joskus on ihana nauttia valmiista pöydästä, mutta vähintään yhtä kivaa on tehdä aamupalaa kotona/jonkun toisen kotona. Täydellisen aamupalan viimeistelee vielä hyvä seura. Kaupungilla nautittavaa aamiaista varten oma suosikkini on Café Engel, joka tosin nyt on remontissa. Loistava uusi tuttavuus on Moko Market. Kympiltä alkava aamupala Mokossa on usein ruuhkainen, mutta ensimmäisen aallon lähdettyä löytyykin sitten jo paremmin tilaa. Eilinen mokoilu siskon seurassa oli niin mukavaa, että se sai vielä tänäänkin aikaan monia ajatuksia ja muistoja elämäni aamupaloista, joten...

Viikonloppuaamut on aivan pakko aloittaa aamupalalla ja Hesarilla. Tämä traditio alkoi opiskeluvuosina, kun majailin useat viikonloput kavereiden luona. Milloin en ollut kavereiden tykönä Helsingissä, olin naapurissa ystävän luona. Toinen toi kahvimaidon ja toinen keitti kahvit. Ja leivän päälle paistettiin sipulia! En silloin syönyt aamupalaa (nykyäänkin arkiaamuina vain pienen palasen puoliväkisin) enkä myöskään lukenut Hesaria, koska sen lukemisessa kestää niin kauan. Noiden vuosien aikana aamupalan yhteydessä kuitenkin tuli turistua ja parannettua maailmaa. Opin nauttimaan niin aamupalasta kuin Hesaristakin - opin rauhoittumaan aamiaisen äärelle.

Nykyisin kuuluu lauantai- ja sunnuntaiaamuihini olennaisena osana aamupala ja -lehti. Itse tilaan viikonloppuhesaria, ja jos nautin aamupalaa muualla, luen ihan mitä tahansa muuta lehteä. Aamupala koostuu ainakin herkkuvoikkuleivästä ja kahvista. Olen itse melko tuore kahvinjuoja, valitettavasti vasta aikuisiällä opetellut tuon huonon tavan. Toisaalta, onko paljon parempaa tuoksua kuin juuri avattu kahvipaketti tai kuumana höyryävä latte? Sitä minäkin. Kahvit mutteripannulla ja (vähintään) puoli kuppia lämmintä maitoa alle - siitä syntyy aamulatte. Herkkuvoikkuleivän resepti on erittäin yksinkertainen. Teet voileivän ja laitat siihen kaikkea mitä kotoasi löydät tai haluat. Pääasia on, että nautit sen tekemisestä ja syömisestä - viivyt sen parissa pidempään kuin perusarkena.

Ja ne ystävät? No, elämä kuljettaa meitä moniin eri suuntiin ja elämäntilanteisiin. Joku asuu satojen kilometrien päässä ja joku toinen toisella puolella maailmaa, joku taas keittelee aamupuuroa omalle kasvavalle perheelleen. Mutta aina sunnuntaiaamuisin minä ainakin lähetän kauniita ajatuksia kaikille niille ystäville, joiden parissa olen aamiaista nauttinut. Kiitos teille seurasta!

Tässä otteita eräästä maaliskuisesta sunnuntaiaamusta. Olisi mukava kuulla, millaisia aamupala-ajatuksia muilla on, joten käy toki kommentoimassa ja kertomassa!

The herkkuvoikkuleipä, nautitaan vanhalta Arabian lautaselta

Jugurttia, leseitä, marjoja ja kurpitsan siemeniä uudesta Kastehelmi-kupista

Pikkumutterilla tulee juuri sopiva määrä yhteen kuppiin

Melkein kuin Mokossa - ainakin kahvikuppi

Hesari kruunaa nautinnon

Hupsis-keittiö

Elämäni ensimmäisestä sokerikakusta tuli kaurakeksejä, koska vahingossa humpsautin venhäjauhot mukaan ennen sokerin ja munan vaahdottamista. Toisen kakun taikina onnistui, mutta paistolämpötila oli liian kova - kakku paloi päältä ja kumotessani sen raaka taikina valui kakkuvadin reunojen yli. Seuraavat kakut ovatkin sitten onnistuneet aivan loistavasti. Vaikka ensimmäisistä leivontakerroista onkin jo reilu 15 vuotta aikaa, on keittiöelämäni edelleenkin melkolailla tiivistettävissä tuohon "hupsis" -huudahdukseen. Totta puhuen, kyllä on kuultu koko joukko myös variaatioita huudahduksesta...

Täysi mysteeri on, että miten minä, joka muuten olen pikkutarkka, pedantti, vaativa ja huolellinen niin monessa suhteessa, voin joissakin muissa asioissa olla sitten taas niin easy going?! Esimerkiksi mittaamisessa. Yleensä mittaan asiat silmämääräisesti, summamutikassa ja ne ovat minulle "sinne päin" tai "no suunnilleen". Toistaiseksi olen välttynyt kuitenkin megakatastrofeilta. Paitsi kerran, kun kannoimme täysipuista väliovea vintiltä 7 kerrosta alaspäin. Tunnin pinnistelyn jälkeen saimme oven saranoilleen vain todetakseni, että se oli 15cm liian kapea... Ystävääni en kehdannut enää vaivata, mutta äiti kyllä joutui kantohommiin seuraavan kerran kyläillessään. Se oli sittenkin se toinen ovi siellä vintillä. Lopputulos: ovi paikoilleen ja haukkarit maitohapoille.

Rakastan leipomista ja ruuanlaittoa, mutta mittaamisen ja reseptien suhteen en ole kovin tarkka. Yleensä myös unohdan aina ostaa kaupasta jotakin reseptissä mainittua, joten joudun toteuttamaan ihanat ohjeet "sinne päin". Ja kuin kirottu, aina jotakin putoaa lattialle! Hyvällä tuurilla se on vain elintarvikkeita eikä esimerkiksi astioita.

Naistenpäivän kunniaksi olin kutsunut ystäviä kylään. Ajattelin valmistaa pieniä sormin syötäviä herkkuja puolivalmiista aineksista, jotta ei menisi stressaamiseksi. No, en aio kertoa kuinka monta kertaa kävi "hupsis" - sanotaan vain, että monta. Tässä kuitenkin helppoja hyviä herkkuja illanistujaisiin. Toivottavasti maistuu! (Kuvia ei nyt ole, kun tuli hieman kiirus. Ehkä ensi kerralla sitten.)

• sulhaspiirakat+munavoi, toimii aina: Kanamunat voi keittää edellispäivänä. Ne saa helposti muusiksi munaleikkurilla, viimeistely haarukalla. Ja margariinia perään sen verran, että koostumus on mieluisa.

• ruisnapit+savulohitahna: Osta mitä tahansa ruisleipää ja kaupan tiskiltä valmista savulohitahnaa. Esimerkiksi aseman S-marketista saa tosi hyvää savulohiherkkua! Tämän helpompaa tarjottavaa ei voi olla.

• wrapit: sori, tähän ei tule ohjetta, sillä sitä ei vielä ole. Jos haluat tehdä wrapeja, niin älä. Jos kuitenkin teet, niin älä tee niitä yksin. Ja jos teet, niin mieti etukäteen/kokeile ja älä tee kiireessä. Nim. Kokemusta on ja hermot meni...

• leipä+dippi: Leikkaa maalaisleipää kuutioiksi. Kaada dippikulhon pohjalle balsamicosiirappia (Stockalta saa eri makuja, muista perusruokakaupoista en ole löytänyt) ja päälle öljyä. Itse en tykkää liian voimakkaasta oliiviöljystä, joten maustan tavallista rypsiöljyä valkosipulilla ja tuoreella chilillä. Dippaa leipäpala balsamicoon ja öljyyn ja lopuksi dukkah-seokseen.

• minimuffinsit: Osta valmista taikinajauhetta. Hyvää ainakin oli sellainen punaisessa pahvirasiassa oleva suklaataikina, rasvaa vain 9%. Jotta ei menisi liian terveelliseksi, laita taikinan päälle vuokiin pala valkoista suklaata. Lue paisto-ohje paketista, aikaa tarvitaan kuitenkin vähemmän kuin kakun tekemiseen Voit myös kuorruttaa herkut, niin tulee vähän kuppikakkujen näköisiä tarjottavia. Tein kuorrutteen maustamattomasta tuorejuustosta (exquisa) ja tomusokerista (desi tai kaks) sekä tilkasta sitruunamehua. Ps. Muista laittaa kiertoilmauuni takaisin päälle, jos olet kääntänyt tuulettimen pois pellin laittamisen ajaksi. Ei tarvitse sitten ihmetellä, miksi muffinsit eivät nouse... Ü

Vroom, sanoi tasohiomakone

Voi voi, huonosti on käynyt pöytälevyn uusimisen. Koska käsinhiominen osoittautui liian vaativaksi, lainasin töistä tasohiomakoneen. Paljon täristystä ja puupölyä, mutta liima-aineet vaan jumahtavat yhä pahemmaksi töhnäksi. Aaargh, pitäisiköhän kokeilla jotakin ainetta? Tässä kohti olisi mukavaa, jos olisi joku oikeasti remonttitaitoinen neuvomassa yhtä kotitu(u)naria.

Ja sitten se neuleprojekti. Ponchosta tulikin keeppi, eikä yhtään sellainen kuin haaveilin. Tällainen se nyt kuitenkin on - monien yritysten ja purkaamisten jälkeen. En aio kuitenkaan luovuttaa aivan vielä. Ensin parantelen ärtyneitä jännetuppeja muutaman päivän, ja sitten mietin olisiko vielä mahdollista tuunata tuotosta. Haluaisin tehdä joustinneuleena oikein suuren piippukauluksen, jonka voi sitten vielä esim. kääntää harteiden päälle. Hmmm, mietintämyssyyn... Idean kypsyessä ajattelin neuloa torkkupeiton samasta langasta, kun sen väri sopii niin mainiosti kotiini. Ja nyt ei mitään vaikeaa, vaan ihan perus"aina oikein" -neulosta.

Paluu lapsuuden makuihin

Vaikka olenkin aina pitänyt ruoanlaitosta, on kolmenkympin rajapyykin ylittäminen saanut aikaan aivan kummallisia mielitekoja sillä saralla... Nimittäin paluun lapsuuden ruokien pariin! Talven aikana olen kokeillut erilaisia keittoja, ja jopa jauheliha-maksapihvejä. Viikolla oli aivan pakko kokeilla tehdä itse hernekeittoa. Seuraavaksi kokeiluvuorossa ovat kaalipata ja kalakeitto. Mitenhän niiden kanssa käy...

Sopan ohje löytyy hernepussin kyljestä. Itse muuttaisin ohjetta vain sen verran, että laitan pieneksi silputun sipulin valmiiseen keittoon. En siis anna sipulien kiehua kypsäksi keiton kanssa. Keittoaika on melko pitkä, mutta toisaalta sitten ei taas muutamaan päivään tarvitsekaan kokata. Jälkiuuniruikkaria keiton kylkeen, ja hyvältä maistuu!

Kevättä ja violettia väriä rinnassa

Aah, mikä auringonpaiste! Vaikka en ole kummoinenkaan kuvaaja, tuntuu että valokuvistakin tulee tarkkoja, kun on näin upea ilma. Kyllä, kesää kohti tässä mennään. Melkein tekisi jo mieli kaivaa kesämekot esille...

Viimeisen vuoden aikana on kotiin kertynyt paljon violettia/liilaa. Liila vaihe jäi päälle ehkäpä toissa jouluiselta Lissabonin matkalla, jossa vanhaa liilaa oli paljon mm. seinissä. Muuton yhteydessä joitakin vuosia sitten heitin vahingossa pois vanhan venetsia-tuikun. Uutta ei löytynyt mistään, mutta sitten sainkin sellaisen ystävältäni hänen muuttaessaan kauas pois. Ja sehän on kuin tehty tuohon ikkunalaudalle!

Viikonlopputunnelmaan sopivat myös viikko sitten ostetut krysanteemit, jotka vielä ovat voimissaan. Pienessä kodissa ei ole tilaa suurille maljakoille, joten yhdestä nipusta saa kaksi pientä laitettua.

Neuleprojektikin edistyy, vaikka vähän epäilyttääkin vielä tuo tuleva lopputulos. Ihastuin kuitenkin niin kovasti langan väriin, että kävin ostamassa monta kerää lisää. Ü Ainakin aion ehkä torkkupeiton neuloa, jos intoa vaan riittää. Ja jos kaikki menee alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin saan siitä juuri täydellisesti harmaaseen nahkatakkiini sopivan ponchon/keepin Kööpenhaminan reissua varten (positiivisesti ajattelen, että silloin on jo tarpeeksi lämmintä nahkatakille...). Hyviä sisustuskauppakohteita saa ehdottaa!

Sisustamisen pieni maailma?

Sisustuskaupoissa on aivan ihana kierrellä. Kuitenkin on ollut tylsää huomata, että lähes kaikki kaupat on varustettu aivan samanlaisilla tuotteilla. (Melkein alkaa jo harmittaa vuosien takainen teepurkki, samanlainen kun löytyy jo joka paikasta. Ü) Harvemmin olen löytänyt liikkeen, joka jää mieleen omasta tyylistään. Tällainen kuitenkin on esimerkiksi Tampereella oleva Kantriina. Vaikka sielläkin toki on samasta katalogista tilatut tuotteet ja kalusteet kuin muillakin, on se silti jäänyt mieleeni erityisesti kaikista liikkeistä.

Samat tuotteet löytyvät myös maapallon toiselta puolelta, enkä tarkoita nyt pelkästään Ikeaa. Tämän huomasin viimeksi viime kesänä Australiassa käydessäni. Stockmannilta ostetuiden ihanien kuppieni serkut löytyivät Melbournesta Aasia-kaupasta.

Pelkkä valkoisen värin käyttäminen ei tee liikkeestä eikä kodista persoonallista, vaikka sillä pitkälle jo pääseekin. Ainakin itseäni viehättävään Rustic french country style with a hint of danish flavour -tyyliin (ystäväni kanssa olemme luoneet tämän nimihirviön - saa vapaasti lainata ;), kuuluu myös vanhojen esineiden tai vaikkapa luonnonmateriaalien tuunaaminen. Sitä taitoa kun vielä itselleenkin saisi kauhallisen tai kaksi... Onneksi kuitenkin on ihmisiä, joilla on silmää sisustamiselle ja vinkkejä muille. Me muut voimme sitten nauttia heidän kädentaidoistaan - hyvällä tuurilla jopa omassa kodissa!