lauantai 15. tammikuuta 2011

Tunnustuksia

No niinhän siinä sitten kävi
- työt alkoivat ja uuden vuoden lupaukset unohtuivat. 

  1. vähennä ulkona syömistä -> tällä viikolla melkein joka päivä
  2. meditoi päivittäin -> unohdin koko asian, kunnes muistutettiin
  3. kokeile uusi ruoka tai ruokalaji/kk -> vielä lunastamatta
Ei hätää, olen kuitenkin ostanut lettupannun ja kakkuvuoan, joten inspiraatiota odotellessa... Viime viikkoina olen leiponut monesti pieniä kakkaroita/teeleipiä. Namskis, kun laittaa päälle voita ja aprikoosihilloa! Taikinan pohjana olen käyttänyt joko jugurttipurkinjämiä tai esim. kananmunaa. Sekaan olen heittänyt täysin mittaamatta ruisjauhoja, mantelijauhoja, vehnäleseitä, seesaminsiemeniä, juustoraastetta, kaurahiutaleita. Tällä kertaa unohdin suolan, joten kakkarat näyttävät paremmilta kuin maistuvat. Hyvät ihmiset - älkää unohtako suolaa!


Vuodenvaihteen aikana minua on erinäisistä syistä tutkittu, tökitty neuloilla ja (uudelleen)mitattu joka kantilta. Ajattelinkin laittaa itseni likoon näin julkisesti ja tunnustaa yksityisiä ja arkaluonteisia seikkoja itsestäni.

ikä: 31v - auts, this still hurts
pituus: 154cm - sentin vähemmän kuin oletin, damn!
paino: 57kg - edelleen kesä+joulukilot karistamatta, double damn!
keuhkot: 3L - vähän liian pienet, mutta ei hätää, sillä...
sydän: "oikealla kohdalla ja oikeankokoinen" + "sydänkäyrässä liikalyöntejä" - jes, sehän on hyvä!
rinnus: 65DD - hahhahaaaa, tälle olen nauranut nyt 2 viikon ajan, minä?!

Olenkin vannottanut ystäviäni hakkaamaan hautakiveeni:

Tässä makaa fröken w.
pienet keuhkot ja kuppi 65DD,
mutta sydän oikeankokoinen ja paikallaan.

Töiden alkaminen on tietänyt taas superväsyä oloa, vaikka mitään ihmeellistä ei olekaan sattunut. Viimeistään torstaina elämä muistutti "ei mennyt niin kuin Strömsössä" -osastoa, kun aamu-unisena menin töissä kahvia hakemaan. Kaadoin pannusta viimeiset lirut kuppiin, pärjäänhän varsin hyvin puolella kupillisella päivässä. Laitoin uuden pannullisen tippumaan ja kaadoin maitoa omaani. Se oli hapanta, of course. Ensimmäiseksi harmittelin sitä, että nyt joudun odottamaan kunnes koko uusi pannullinen on valmis. Sitten huomasin, että kahvinkeittimen valo oli sammunut. Ei, en ollut koskenut keittiön virtakytkimeen, vaikka blondi olenkin. Myös jääkaapista oli sammunut valo. Sama valo, joka oli loistanut noin 10 sekuntia aiemmin. Kuinka todennäköistä on hapan maito kupissa, kahvinkeittimen hajoaminen sekä sulakkeen meneminen yhdellä kertaa?! Ja samassa kellot soivatkin tunnin alkamisen merkiksi... Tästä kaikesta minut kuitenkin pelasti oven koputus vajaan puolen tunnin kuluttua. Ihana työkaveri se siellä oli kahvikupillisen kanssa ja kysyi: "Kuinka paljon maito haluat tähän?" Se oli kuulkaa kaunis teko ihmiseltä toiselle!

Ja viimeinen tunnustukseni: nukuin perjantaina pommiin. Heräsin siihen, kun kyytini soitti ja ihmetteli 10min. myöhästymistäni. Tämä toinen ihanaakin ihanampi naapurin ja työkaverin yhdistelmä ystävällisesti sitten kurvasi oveni eteen. Minä ehdin sillä aikaa vetää päälle vaatteet ja pakata laukkuun puuterin ja hammasharjan. Sillä lailla.

Nyt haastankin kaikki halukkaat pieneen arvontaan! Osallistu kertomalla jokin tunnustus/kommellus sinusta kommenttiboksissa. Aikaa on tasan kaksi viikkoa eli 29.1.11. klo 12 saakka. Arvonta suoritetaan ma 31.1. ja palkintona on jotakin pientä, postilaatikosta mahtuvaa. Rohkeasti mukaan vaan!

Tänä aamuna odotti sentään varsin mieluisa yllätys. 
Katsokaas tarkkaan, siellä se jo kurkistaa...

Tädää! Sehän on aurinko!

Eli kevättä kohti mennään, eikös juu!


11 kommenttia:

  1. Heippa! Leivonnaisesi näyttävät juuri samanlaisilta kuin mihin itse parhaimmillani voisin yltää, ja reseptikin tuntuu tutulta: Otetaan sitä ja tätä, mitä löytyy. Minun tuurillani yleensä saa kikkareita, jotka ensi maistelun jälkeen menevät pakkaseen odottamaan parempia ruokahaluja, ja sitten kesäsiivouksen yhteydessä ö-mappiin. Siksi en just leivokaan. Täytyyhän sitä jotakin oppia, kun ikääkin on jo yli 70.
    Onneksi tuttavissa on leipomapeukalon omistavia, saan silloin tällöin virkistäviä elämyksiä!

    VastaaPoista
  2. Hih, mitä tunnustuksia ja ihan julkisesti :) oikein hyvää kevättä sinulle ja kaikkea hyväätälle vuodelle.

    VastaaPoista
  3. TH: Kiitos rohkeasta pelinavauksesta!
    Sarppu: Kiitos samoin! Ja upeita kuvia sinulla, varsinkin ne venetsialaiset.

    VastaaPoista
  4. En tunnusta mitään, mutta kommelluksista sen verran, että yritin tässä kovasti ahkeroidessani (blogien lukua töiden lomassa) nitoa papereita yhteen hiirellä... Ei jostain syystä onnistunut. :)

    Ainiin... Kevät. Tervetuloa!!!

    VastaaPoista
  5. Hyvä NoobaX! Tervetuloa niin lukijaksi kuin arvontaankin!

    VastaaPoista
  6. Vaikka omaa blogia/ profiilia ei olekaan, aktiivisena lukijanasi kommentoin ja otan osaa kommelluksista kertomisiin.

    Viime keväänlopulla olin parin ystäväni kanssa Ikeassa, ja söimme perinteisesti lihapulla-annokset. Kun pääsin tilausvuoroon tilasin lihapullat oikein englanniksi monine please-sanoineen. Mokani tajusin vasta siinä vaiheessa, kun kaveri tuli jälkeeni ja kysyi, että puhutko muuten suomea kanssa ja suomeahan tiskin takana töissä ollut mies hyvin väänsi :) Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ei oikeasti tiedä, mitä tapahtui...
    Hauska kuulla muiden kommelluksia.
    JA ihanaa kevään odottelua Kerttu ja muut! Olisikohan se Rakkauden kesäkin sieltä tulossa kevään jälkeen?

    VastaaPoista
  7. hih, very good story! arpalipuke lunastettu. ihanaa kevättä ja kesää ja kaikkia vuodenaikoja ja rakkautta kaikille ihmisille maailmassa!

    VastaaPoista
  8. Haaste osallistua arvontaan on ihana ajatus, muistuttaa meitä kaikkia kiireen ja arjen keskellä omasta tavallisuudestamme, ja toisten kömmähdyksiä lukiessa osaa asettaa omat tapahtumat niiden todelliseen merkityksentasoon.

    Minulle sattui tässä yhtenä päivänä näin:
    Itse olin joitain päiviä sitten hierojalla. Paikka oli minulle entuudestaan tuntematon, tosin netistä olin lukenut kehuja siitä. Menin paikalle sovittuun aikaan. Minut ohjeisti mieshieroja ystävällisesti kahdesta pienestä huoneesta takimmaiseen ja kehotti riisumaan ylävartalon paljaaksi (luvassa oli selkähieronta). Tein työtä käskettyä. Kun astuin kädet rintojeni suojana hierontahuoneeseen, oli hierojamies minua odottamassa pöydän toisella puolen ja katsoi suoraan minuun. "Käy tuohon pöydälle selällesi", hän pyysi. "No niin!" ajattelin. "Selkää hierotaan ja käskettiin selälleen..." Kävin kiltisti selälleni makaamaan hierontapöydälle kädet rintojeni suojana. Hieroja ilmoitti hierovansa ensin minun kädet. Tässä vaiheessa mielessäni laukkasi miljoona ajatusta, mutta kuitenkin vain yksi selkeä: hän hieroo nyt käteni, jotka ovat itseni peittona! Pyysin, että saisinko peiton itseni suojaksi, jonka hieroja antoikin hetimmiten.
    Hieroja hoiti selkäni oikein hyvin, mutta useat kääntymiset selältä mahalle yrittäen peitellä omia salaisuuksia käsin tuntui hyvin oudolta ja olo oli kiusaantunut.
    Koska kysessä oli hieronta/jäsenkorjaaja, oli loppuhuipennuksen aika, kun siirryimme tekemään jäsenkorjausta selkääni. Siirryimme viereiseen pukuhuoneeseen istumaan jakkaroille, minä hänen eteensä selin, kädet tiukasti rinnoilla. "Laske kädet sivuille ja rentouta itsesi. Taivuta itseäsi hieman taakse päin, hyvä, ja taivuta itseäsi sitten sivulta sivulle. Juuri noin!" mies sanoi aloittaessaan nikamien painelun. Siinä minä istuin ventovieraan miehen edessä itseäni heilutellen rinnat mukana heiluen. Se oli yksi elämäni hetkistä, jolloin olin ehdottomasti sitä mieltä, että pienet rinnat olivat eduksi. Mietin, että minun on aivan pakko olla piilokamerassa, ei ollut muuta vaihtoehtoa.
    Lopulta, häpeillen ja varmana toisen ammattitaidon loukkaamisesta pyysin laittaa paidan päälleni. Luvan saatuani tunsin valtavaa helpotusta.
    Missään vaiheessa hieroja ei kuitenkaan tuntunut irstaalta tai "limaiselta", pikemminkin hänen luonnollinen suhtautumisensa minuun häkelsi minut täysin. Miksi en sitten heti sanonut, että asia vaivaa minua?
    Nyt tapahtuma on eriskummallinen muisto, mutta hierojan vaihdoin. :)

    VastaaPoista
  9. Ai että! Kiitos Tepa tarinasta!
    Omat kommellukseni sen kuin jatkuvat... Menin tänään joulutauon jälkeen italian tunnille. Olin varautunut siihen, että olen kaiken unohtanut, ja niin todella olinkin. Se vain hämmästytti, kuinka muut tuntuivat osaavan asiat, jotka minusta kuulostivat aivan oudoilta. Kunnes selvisi, että kurssi oli alkanut jo viikkoa aiemmin.. Ü Minä taisin viikko sitten muistaakseni loikoilla sohvalla ja nautti vapaasta illasta.

    VastaaPoista
  10. Noh, näitähän löytyy... Piti kyllä ihan miettiä hetki (pari viikkoa).

    Kuuman kesäpäivän päätteeksi menin suihkuun ja sitten kipaisin suihkusta vessaan ilman rihman kiertämää. Vessa-asioiden jälkeen astuin tyytyväisenä ilko alasti vessasta ulos. Seison käytävässä kunnes kuulin, "Hi, Miia." Käännän pääni kohti keittiötä ja siellä seisoo poikakaverini kaveri ja heiluttelee kättä tervehdykseksi. Minä siihen sitten, "Hi!" Taisin jopa kiljua vastauksen ja juosta samalla makuuhuoneeseen TODELLA nolona. Poikakaverini totesi tapauksen hassuksi, kun minä olin aivan nolona.

    VastaaPoista
  11. oh my! onneksi näytillä oli laadukasta suomi-designia...

    VastaaPoista