Hupsis-keittiö

Elämäni ensimmäisestä sokerikakusta tuli kaurakeksejä, koska vahingossa humpsautin venhäjauhot mukaan ennen sokerin ja munan vaahdottamista. Toisen kakun taikina onnistui, mutta paistolämpötila oli liian kova - kakku paloi päältä ja kumotessani sen raaka taikina valui kakkuvadin reunojen yli. Seuraavat kakut ovatkin sitten onnistuneet aivan loistavasti. Vaikka ensimmäisistä leivontakerroista onkin jo reilu 15 vuotta aikaa, on keittiöelämäni edelleenkin melkolailla tiivistettävissä tuohon "hupsis" -huudahdukseen. Totta puhuen, kyllä on kuultu koko joukko myös variaatioita huudahduksesta...

Täysi mysteeri on, että miten minä, joka muuten olen pikkutarkka, pedantti, vaativa ja huolellinen niin monessa suhteessa, voin joissakin muissa asioissa olla sitten taas niin easy going?! Esimerkiksi mittaamisessa. Yleensä mittaan asiat silmämääräisesti, summamutikassa ja ne ovat minulle "sinne päin" tai "no suunnilleen". Toistaiseksi olen välttynyt kuitenkin megakatastrofeilta. Paitsi kerran, kun kannoimme täysipuista väliovea vintiltä 7 kerrosta alaspäin. Tunnin pinnistelyn jälkeen saimme oven saranoilleen vain todetakseni, että se oli 15cm liian kapea... Ystävääni en kehdannut enää vaivata, mutta äiti kyllä joutui kantohommiin seuraavan kerran kyläillessään. Se oli sittenkin se toinen ovi siellä vintillä. Lopputulos: ovi paikoilleen ja haukkarit maitohapoille.

Rakastan leipomista ja ruuanlaittoa, mutta mittaamisen ja reseptien suhteen en ole kovin tarkka. Yleensä myös unohdan aina ostaa kaupasta jotakin reseptissä mainittua, joten joudun toteuttamaan ihanat ohjeet "sinne päin". Ja kuin kirottu, aina jotakin putoaa lattialle! Hyvällä tuurilla se on vain elintarvikkeita eikä esimerkiksi astioita.

Naistenpäivän kunniaksi olin kutsunut ystäviä kylään. Ajattelin valmistaa pieniä sormin syötäviä herkkuja puolivalmiista aineksista, jotta ei menisi stressaamiseksi. No, en aio kertoa kuinka monta kertaa kävi "hupsis" - sanotaan vain, että monta. Tässä kuitenkin helppoja hyviä herkkuja illanistujaisiin. Toivottavasti maistuu! (Kuvia ei nyt ole, kun tuli hieman kiirus. Ehkä ensi kerralla sitten.)

• sulhaspiirakat+munavoi, toimii aina: Kanamunat voi keittää edellispäivänä. Ne saa helposti muusiksi munaleikkurilla, viimeistely haarukalla. Ja margariinia perään sen verran, että koostumus on mieluisa.

• ruisnapit+savulohitahna: Osta mitä tahansa ruisleipää ja kaupan tiskiltä valmista savulohitahnaa. Esimerkiksi aseman S-marketista saa tosi hyvää savulohiherkkua! Tämän helpompaa tarjottavaa ei voi olla.

• wrapit: sori, tähän ei tule ohjetta, sillä sitä ei vielä ole. Jos haluat tehdä wrapeja, niin älä. Jos kuitenkin teet, niin älä tee niitä yksin. Ja jos teet, niin mieti etukäteen/kokeile ja älä tee kiireessä. Nim. Kokemusta on ja hermot meni...

• leipä+dippi: Leikkaa maalaisleipää kuutioiksi. Kaada dippikulhon pohjalle balsamicosiirappia (Stockalta saa eri makuja, muista perusruokakaupoista en ole löytänyt) ja päälle öljyä. Itse en tykkää liian voimakkaasta oliiviöljystä, joten maustan tavallista rypsiöljyä valkosipulilla ja tuoreella chilillä. Dippaa leipäpala balsamicoon ja öljyyn ja lopuksi dukkah-seokseen.

• minimuffinsit: Osta valmista taikinajauhetta. Hyvää ainakin oli sellainen punaisessa pahvirasiassa oleva suklaataikina, rasvaa vain 9%. Jotta ei menisi liian terveelliseksi, laita taikinan päälle vuokiin pala valkoista suklaata. Lue paisto-ohje paketista, aikaa tarvitaan kuitenkin vähemmän kuin kakun tekemiseen Voit myös kuorruttaa herkut, niin tulee vähän kuppikakkujen näköisiä tarjottavia. Tein kuorrutteen maustamattomasta tuorejuustosta (exquisa) ja tomusokerista (desi tai kaks) sekä tilkasta sitruunamehua. Ps. Muista laittaa kiertoilmauuni takaisin päälle, jos olet kääntänyt tuulettimen pois pellin laittamisen ajaksi. Ei tarvitse sitten ihmetellä, miksi muffinsit eivät nouse... Ü