Pala kakkua ja totuutta

Vanhempainvapaan hienoja hetkiä: lapsi aamupäikkäreille ja äitille uusi kuppi lattea kakkupalan kanssa - yammy!

Tässä pikkukuvassa on taatelikakku uuden kakkuvadin päällä. Kakkuvadin ostin alesta Indiskasta, olen sitä himoinnut sieltä jo pitkään. Taatelikakun tein ihan Valion ohjeella ja tuli oikein nannaa.

Minä en mikään kummoinen mansikan ystävä ole. Ostan tuoreita mansikoita noin kaksi kertaa kesässä, kolmas on jo liikaa. Nauratti kovasti, kun ystäväni oli ostanut pakkaseen 40kg!? mansikkaa - minä nimittäin ostin 2kg.

 

Löysin tällaisen erinomaisen mansikkakakun ohjeen, josta tulee ainakin minulle se joka kesäinen must do -herkku.

mansikkakakku

150g pehmeää voita       

2dl sokeria               

2 munaa               

2,5dl jauhoja              

2tl leivinjauhetta           

appelsiinin kuori           

1/2 appelsiinin mehu       
    

1-2l mansikoita

2dl kermaa

100g tuorejuustoa

1-2dl turk.jugurttia tms

1/2 appelsiinin mehu

(sokeria)

2rkl mantelilastuja

Vatkaa voi ja sokeri, lisää munat yksitellen.

Lisää jauhot, appelsiinin kuori ja puolet mehusta.

Paista kakku180 asteessa 20-25 min, leikkaa kahtia. Minä paistan kakun yhdeksi levyksi, jonka sitten vain keskeltä katkaisen.

Vaahdota kerma ja sekoita tuorejuustoon, mausta mehulla ja halutessasi sokerilla. Kokeile myös tilkkaa mantelilikööriä tms.

Levitä puolet täytteestä ja viipaloiduista mansikoista ensimmäisen kerroksen päälle, sitten toisen levy ja loput täytteestä.

Koristele lopuksi paahdetuilla mantelilastuilla.

Luulin, että kakkulevyt jäisivät koviksi, kun niitä ei kostuteta millään, mutta ei. Lopputulos on ihana, ei perinteinen vaan hienostunut ja leivostyyppinen. Tämä ja monia muita hienoja reseptejä löytyy lisää Elina Halttusen kirjoittamasta reseptikirjasta. En muista sen nimeä, mutta siinä on mukavasti yhdistetty kertomuksia hänen perheensä (ruoka)historiasta 50-luvulta tähän päivään.

 

Ja se pala totuutta: tämä mamma on vetäissyt kakun ihan itsekseen, syksyllä sitten skarpataan. Keittiön pöydälläkin on levällään kamerat, banaanit, maidot yms. Ja btw, elämäni ehkä paras löytö hinta-laatu -suhteeltaan: jatkettava pöytä 10eurolla! Entinen valkoinen ihanuus pääsi tärkeään tehtävään sängynpäädyksi...

Makoisaa kesää!

Vappua!

Mä oon niin ylpeä itsestäni, mä tein munkkeja! Viime vuotisista tuli epämääräisiä kökköjä, mutta tänä vuonna jo varsin hienonnäköisiä reikämunkkeja. Ensi vuonna tulee täydellisiä, taikina jäi vielä vähän liian kovaksi. Mutta silti, ei edes tullut kauhea käry eikä tarvinnut soittaa palokuntaa paikalle. Hyvä minä! Vielä kun joku söisi nuo... Simaakin tein, mutta odotukset eivät ole korkealla. Avasin lauantai-iltana pullon todetakseni sen sisältävän sokerivettä, ei yhtään hiilihappoja! Yksi pullo olisi vielä jäljellä odottamassa iltaa, jospa ne hapot olisivat siinä sitten.

Naapurin neiti H. oli taas askarrellut minun poika A:lle vappuhuiskan. Ja oikein kierrätysmeiningillä!

 

A kasvaa kovaa vauhtia, 5kk tuli nyt täyteen. Juuri kun nämä hienot enon ostamat Vansit olisivat sopivat, on ne jo liian vaikea saada jalkaan. No, söpöskä kuva kuitenkin ja kengät muistoksi lipaston päälle.

     Mahtavaa  

                            vappua  

meiltä  

      teille!                                     

Hello again!

No näinhän siinä kävi, vauva tuli ja bloggaus jäi. Vaikka aika superhelpon asuinkaverin olenkin saanut, tuntuu siltä ettei mitään kirjoitettavaa enää ole. Höh. Tässä pari säälittävää kuvaa mm. pääsiäisestä, ja sekin meni jo viikko sitten. Eli ihan ajanhermolla ei täällä enää eletä, mutta eipä siinä mitään. Kotiaika on ihanaa silti! Ja muiden blogeja luen sitäkin ahkerammin.

Nämä pallovalot ovatkin esiintyneet monessa blogissa kuluneen vuoden aikana. Minäkin hain omani Stokkalta, kolmenkympin hintaan. Kannattaa tsekata värit siellä valojen myös palaessa, sävyt ovat kokonaan erilaiset nimittäin. Eniveis, huippuostos *tykkään*!

Naapurin fröken H. kävi meillä virpomassa. En millään raaskisi vielä laittaa oksaa pois, tuo niin mukavasti väriä.

Indiskasta ostin pääsiäismunia. Nämä olivat ihan kivoja, vielä voisi olla jotakin punaista sävyä mukana noissa.

 

Tässä vielä nyrkinmakuisia terveisiä A:lta!

Mukavaa kevään alkua!

 

Minun Papu

Nyt on vuosi paketissa. Viime vuonna tähän aikaan oli suurten päätösten aika ja katse vankasti eteenpäin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tänä jouluna sain viettää juhlaa hieman erilaisessa seurassa. Joululahjani sain jo marraskuun lopussa, tässä muutama kuva 1kk-päivältä. 

Tämän vuoden blogitavoite jäi loppuvuoden osalta saavuttamatta, mutta siitä viis. Ehkäpä tulevan vuoden ruokapostaukset ovat sitten enemmän soseruokatyyppisiä. Tai jotain. :)

hei ja peeäs: löysin vihdoin iPhotosta noi tehosteet... (paitsi vikassa ei oo tehosteita, se on vaan pimeänä aamuna kännykällä näpsästy heilahtavalla kädellä)

Mahtavaa uutta vuotta kaikille toivottaen...
                                                              papu & mä

Helppo juttu!

Teen usein iltapalaksi tällaista: sotken jotakin rahkaa ja siihen turkkilaista jogurttia, tai pelkkää jogurttia. Usein laitan lisäksi kurpitsansiemeniä ja cashew-pähkinöitä - tai sitten lemppariversio: jogurttia ja kummitytön rakkaudella poimimia mustikoita. Koska tämä versio oli tarkoitettu kahvittelunamiksi, lisäsin kuivattuja karpaloita ja pikkasen suklaahippusia. Tuli muuten aika jouluisennäköinen!

Tosi helppo jälkkäri

Tiramisu-rahkaa

saman verran turkkilaista jogurttia

härpäkkeitä

Lunastus 11/11

Jee, olen päihittänyt rajoitteeni - voittajafiilis!

Viimeiset pari viikkoa on mennyt kokonaan kotona ja suurilta osin petipotilaana. Äiti kävi täyttämässä pakastimen toissa viikonloppuna ja siskot ovat käydessään tuoneet maitoa, leipää & juustoa. Yllättävän vaikeaa muuten henkisesti se, että ei itse pääse kauppaan ja valmistamaan omia ruokiaan...

I alla fall, keksin kuin keksinkin marraskuulle ruuan, jota en vielä ennen ollut kokeillut. Jos sinulla on aikaa ja mahdollisuus käydä itse kaupassa, voit valmistaa ruuan tuoreista raaka-aineista. Tällaisenaan tuli aika pikaruokaa...

Kaapista löytyi siis pussi perunasosejauhoa, maitoa oli jäljellä desi, pari. Pakkasesta sulatin äidin tekemää jauhelihakastiketta ja sekoitin siihen mukaan pari ruokalusikallista kanttarellituorejuustoa. Systeemit kerroksittain vuokaan ja päälle vähän korppujauhoja. Uuniin noin puoleksi tunniksi pariin sataan asteeseen.

Tuli muuten hyvää - ja kaiken lisäksi ihan lapsuus mieleen! Kanttarellin maku toi ruokaan kivan vivahteen. Tästä tuli sellainen pieni annos, mahtui hyvin tuollaiseen Frigoverren keskikokoiseen vuokaan. Ne on muuten sitten tosi näppäriä! Nyt vain kansi päälle ja jääkaappiin. Ja uskokaa tai älkää, tuon pannunalusen olen tehnyt itse - reilut 20 vuotta sitten!

Kekseliästä joulunalusaikaa - kyllä minä vielä ne karpalotkin kesytän!

Lunastus 10/11

Lääkäri määräsi vuodelepoa, joten kokkailut ovat nyt toviksi ainakin ohi. Jos voisin, haluaisin tehdä jotakin KARPALOISTA! Joten, jos sinulla on vinkkiä ja hyvää karpaloreseptiä, pistähän jakoon.

Minua kiinnostaisi tehdä esim. sellainen karpalokastike tai hilloke, jota voisi kokeilla thanksgiving dinnerillä. Millainenhan muuten on kiitospäivän ateria?! Telkusta päätellen on aina sellainen iso täytetty kalkkuna, mutta entäs jos haluaa tehdä pienen perheen aterian..?

Muutoinkin, meidän suomalaiseen kulttuuriin ei kauheasti kuulu KIITOLLISUUS-ajattelu. Aika harmillista mun mielestä. Unohdettakoon siitä puolestani vaikkapa kaikki hengelliset ja historialliset ulottuvuudet, niin siltikin kyseessä on aika tärkeä ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen liittyvä elementti. Ja kun kalenteria katsoin, huomasin että lokakuu ammottaa juhlien/tapahtumien puolesta tyhjyyttään. Syyskuussa on mahdollista vielä nauttia "kesästä" tai vähintäänkin syksyn sadosta, marraskuussa saa jo virallisesti glögitellä ja ripustella jouluvaloja. Mutta mitä on lokakuussa - minun kalenterissa ei edes yhtiäkään synttärijuhlia. Ehdotankin, että lokakuulle voitaisiin perustaa sellainen suomalainen kiitospäivän juhla! Sellainen päivä, jolloin ei saisi synkistellä vaikka sää olisi mitä, eikä masennuttaisi valon puutteesta eikä muisteltaisi pienen kansan vaikeita oloja. Popsittaisiin vaan vaikka niitä karpaloita, hih!

Löysinpähän loppuun edes yhden kuvan... Vuoden vanha ompeluprojekti "tuolinpäälliset" on valmis - hallelujah! Ja tuolla takimmaisella tuolilla on jo useamman kuukauden odotellut kangaspino seuraavaa projektia varten. No, kukas näitä projekteja laskeskelee. Mulla on aina hyvät ja runsaat ideat, mutta ontuva toteutus - sellainen minä vaan olen. Ü

Mistä sinä olet kiitollinen?